Pohdintaa Euroopan ilmastoneutraaliustavoitteista covid-19-epidemian aikana

Pohdintaa Euroopan ilmastoneutraaliustavoitteista covid-19-epidemian aikana

Euroopan maissa toteutetaan äärimmäisiä toimenpiteitä, jotta rajoitettaisiin covid-19-viruksen vaikutukset eurooppalaisten terveyteen ja talouteen. Tällaisilla kriiseillä on yleensä välittömiä ja vakavia vaikutuksia koko väestöön ja talouteen. Koska koronaviruskriisi voi vaikuttaa talouden keskeisiin sektoreihin, kriisin odotetaan vähentävän myös joitakin taloudellisen toiminnan ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Yhteiskunnalle kalliit ja odottamattomat sokit eivät kuitenkaan ole se tapa, jolla Euroopan unioni on sitoutunut muuttamaan talouttaan ja saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja äskettäin ehdotetussa eurooppalaisessa ilmastolaissa vaaditaan sen sijaan vähentämään päästöjä peruuttamattomasti ja vaiheittain sekä varmistamaan oikeudenmukainen siirtymä, jossa tuetaan niitä, joihin muutos vaikuttaa.

Meneillään olevan kansanterveyskriisin vaikutusten minimointi

Euroopassa on muun maailman tapaan käynnissä ennennäkemätön kansanterveyttä uhkaava kriisi, joka leviää nopeasti koko maanosassa. Uutisissa päivitetään jatkuvasti tartunnan saaneiden ja menehtyneiden ihmisten määrää. EU:n ja kansalliset viranomaiset ovat ottaneet käyttöön ankaria toimenpiteitä covid-19-viruksen leviämisen rajoittamiseksi ja hidastamiseksi. Matkustamisen, työmatkojen ja sosiaalisten kokoontumisten rajoituksilla on kova vaikutus useisiin talouden ydinaloihin. Monet lennot on peruutettu, ja kouluja, ravintoloita ja rajoja suljetaan. Rajoitustoimet vievät monet Euroopan maat uuteen todellisuuteen. Ja valitettavasti uhrien määrä on jo nyt erittäin suuri.

Ehdottoman ensisijaista on nyt minimoida vaikutukset eurooppalaisten terveyteen ja varmistaa mahdollisimman hyvä terveydenhoito tartunnan saaneille. Sen jälkeen on taattava hyvinvointi, myös työpaikat ja toimeentulo.

Päästövähennykset ja covid-19-epidemian kaltaiset äkilliset sokit

Euroopan ympäristökeskukselta on tänä vaikeana aikana kysytty monesti, miten covid-19-toimenpiteet vaikuttavat EU:n kasvihuonekaasupäästöihin. Tällaisten äkillisten sosioekonomisten sokkien tahattomia seurauksia voivat olla lisävähennykset kasvihuonekaasupäästöissä. Kiinan ja Euroopan joissakin osissa (esimerkiksi Pohjois-Italian eristämisen aikana) on havaittu myös muita seurauksia, kuten ilmansaasteen tilapäinen väheneminen.

Pitkäaikaisen ilmansaasteelle altistumisen tiedetään pahentavan kroonisia keuhko- ja sydänsairauksia. Huolimatta siitä, että joidenkin alueiden ilmanlaatu voi väliaikaisesti parantua koronavirukseen liittyvien toimenpiteiden vuoksi, ilmansaasteelle pitkään altistuneista ihmisistä, joilla on jo tällaisia sairauksia, voi tulla tänä aikana vielä haavoittuvampia.

Euroopan ympäristökeskus on useissa raporteissaan korostanut yhteyttä joidenkin alojen taloudellisen tehokkuuden ja ympäristövaikutusten välillä. Tämän käynnissä olevan kriisin odotetaan vaikuttavan huomattavasti tuotanto- ja kulutusmalleihin. Se voi esimerkiksi vähentää liikkuvuuteen liittyvää kysyntää, mukaan lukien kansainvälinen lentoliikenne ja päivittäiset työmatkat yksityisautoilla. Laajuuden, keston sekä joidenkin odotettujen ja odottamattomien vaikutusten ymmärtäminen selkeämmin edellyttää kuitenkin eri alojen tietojen analysointia, kunhan kriisistä on selvitty. Euroopan ympäristökeskus aikoo arvioida näitä yhteyksiä ja kertoa analyysinsa tulokset aikanaan.

Tällaisten talouskriisien aikaansaamat päästövähennykset ovat kuitenkin todennäköisesti lyhytaikaisia ja erittäin kalliita yhteiskunnalle, jos tuotanto- ja kulutusjärjestelmiämme ei muuteta perusteellisesti. Euroopassa on tavoitteena saavuttaa ilmastoneutraalius vähentämällä päästöjä vaiheittain ja peruuttamattomasti sekä asettamalla pitkän aikavälin tavoitteita kestävän talouden ja kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi – ei häiritsevien sokkien seurauksena. Käynnissä oleva kriisi osoittaa myös, miksi tarvitaan oikeudenmukainen siirtymä, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja jossa tuetaan niitä, joihin muutos vaikuttaa eniten.

Ilmastoneutraaliustavoitteesta sitova EU:n lainsäädännöllä

Euroopan komissio ehdotti aiemmin keväällä eurooppalaista ilmastolakia, jonka tarkoituksena on saada aikaan voimassa olevaa lainsäädäntöä täydentävä pitkäaikainen kehys, jotta ilmastoneutraalius saavutettaisiin Euroopan unionissa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan unionin tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ovat jo erittäin kunnianhimoisia, ja niitä tuetaan kattavalla lainsäädäntöpaketilla. Tämä ehdotus on kuitenkin ainutlaatuinen siksi, että siinä tavoitteesta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä tehdään sitova. Kun ehdotus on hyväksytty, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on lain nojalla noudatettava sitä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi.

Kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Euroopan unionissa kolmen viime vuosikymmenen ajan. Euroopan ympäristökeskuksen uusimmasta arviosta käy ilmi, että vuonna 2018 EU:n kasvihuonekaasupäästöt olivat 23,2 prosenttia vuoden 1990 tasojen alapuolella. Siinä todetaan myös, että vuotta 2030 koskevan nykyisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisäponnistuksia ja uusia toimenpiteitä. Tavoitteena on vähentää päästöjä vähintään 40 prosenttia alle vuoden 1990 tasojen.

Tällaisten talouskriisien aikaansaamat päästövähennykset ovat todennäköisesti lyhytaikaisia ja erittäin kalliita yhteiskunnalle, jos tuotanto-ja kulutusjärjestelmiämme ei muuteta perusteellisesti.

Muutosta on nopeutettava ja laajennettava

Näistä vähennyksistä huolimatta Euroopan ympäristön tilaa ja näkymiä käsittelevässä vuoden 2020 raportissa (SOER 2020) todetaan, että positiivinen kehitys on hidastunut eri aloilla. Tämä koskee muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen, teollisuuspäästöjen ja jätteen syntymisen vähentämistä, energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvan energian osuutta yleisessä energialähteiden yhdistelmässä. Raportissa myös todetaan, että ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehtävä perusteellinen muutos tapaan tuottaa ja kuluttaa tavaroita ja palveluita. Nämä havainnot vahvistavat sen, että keskeisissä järjestelmissä, muun muassa energian, elintarvikkeiden ja liikkuvuuden aloilla, on kiireisesti nopeutettava ja laajennettava siirtymää.

Eurooppalainen ilmastolaki on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeisiä osia. Nämä taustatiedot ovat sen pohjana, ja siinä EU:n tavoitetaso nostetaan entistä korkeammalle. Ehdotuksen mukaan Euroopan komission on tarkistettava nykyinen vuoden 2030 tavoite ja selvitettävä vaihtoehtoja uudeksi vuoden 2030 tavoitteeksi. Sen mukaan päästöjä vähennetään 50−55 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Ehdotuksessa esitetään myös, miten etenemistä kohti ilmastoneutraaliutta voidaan arvioida säännöllisesti muun muassa Euroopan ympäristökeskuksen raporttien perusteella. Lieventämistoimien lisäksi ehdotuksessa esitetään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimenpiteiden säännöllistä arviointia.

Euroopan ympäristökeskus tukee näitä prosesseja tarjoamalla riippumatonta tietoa ja tekemällä säännöllisiä arviointeja edistyksestä, joka ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa Euroopassa on aikaansaatu.

Näitä ilmastotavoitteita ei pystytä saavuttamaan puuttumatta kaikenkattavaan kestävyyshaasteeseen. Euroopan komissio aikoo esittää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä muita aloitteita muun muassa kiertotaloudesta, luonnon monimuotoisuudesta ja kestävästä rahoituksesta. Samoin Euroopan ympäristökeskuksen työssä käsitellään useita aloja, joilla tuetaan kestävää muutosta.

Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen kriisiaikana

Vaikka covid-19-epidemia saa aikaan huomattavia tilapäisiä päästövähennyksiä, se on nyt ja jatkossa vakava kansanterveyttä uhkaava kriisi. Covid-19-epidemiaa ja sen monia vaikutuksia yhteiskuntaamme ei voida millään tavalla pitää myönteisinä. Niidenkään, jotka ovat Euroopan ympäristökeskuksen asiantuntemuksen ja tietämyksen perusteella vaatineet äänekkäästi jyrkkiä muutoksia tuotanto- ja kulutusjärjestelmiimme, ei pitäisi pitää yhteiskuntamme massiivista sulkemista hyväksyttävänä ratkaisuna kiireellisiin ja rakenteellisiin kestävyyshaasteisiin.

Siksi on kysyttävä edelleen: Pystytäänkö kunnianhimoiset tavoitteemme saavuttamaan tulevina vuosina, kun tämän valtavan kriisin vaikutuksia selvitellään? Uskon, että pystytään. Mielestäni suunniteltu ja pitkällä aikavälillä toteutettu sosiaalisesti oikeudenmukainen siirtymä on ainoa tapa rakentaa kestävää yhteiskuntaa, jonka talous on vahva ja vastuullinen. Tämän kriisin taloudellisia vaikutuksia lieventävien investointien pitäisi olla, ja ne voivat olla, täysin yhdenmukaisia pitkäaikaisten kestävyystavoitteiden kanssa. Näinä koettelevina aikoinakin EU:n toimielimet ovat vahvistaneet vahvan sitoutumisensa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman pitkän aikavälin tavoitteisiin. Siinä tarvitaan voimakkaita kumppaneita, ja juuri sellainen Euroopan ympäristökeskus aikoo olla.