Haastattelu – EEA tarkastelee ihmisten altistumista bisfenoli A:lle

Miksi bisfenoli A:sta pitäisi olla huolissaan? Miksi se on riski terveydelle?

Jo pitkään on tiedetty, että ihmisen estrogeenia jäljittelevä bisfenoli A on hormonitoimintaa häiritsevä aine. Tämä on huolestuttavaa, koska se voi vaikuttaa hedelmällisyyteen. Altistuminen raskauden aikana voi myös häiritä sikiön kehitystä, koska sikiö on erityisen herkkä hormonitoimintaa häiritseville aineille.

Lisäksi uudempien todisteiden mukaan bisfenoli A voi vaikuttaa myös immuunijärjestelmään. Altistuminen voi johtaa tiettyjen immuunisolujen lisääntymiseen ja edelleen autoimmuunisairauksien, kuten astman, kehittymiseen.

Entä laajemmat vaikutukset ympäristöön?

Bisfenoli A voi myös toimia hormonitoimintaa häiritsevänä aineena luonnonvaraisissa eläimissä. Kaikilla selkärankaisilla on estrogeenireseptoreja, ja bisfenoli A:n kyky jäljitellä estrogeeniä voi vaikuttaa niihin. Nämä vaikutukset tunnetaan kuitenkin parhaiten kaloista, joista on useissa tutkimuksissa dokumentoitu hormonitoiminnan häiriöitä.

Bisfenoli A:n myönteinen puoli on, ettei sen katsota suurimmassa osassa ympäristöolosuhteita olevan pysyvä eikä kertyvän merkittävästi eläviin organismeihin. Siten se häviää ympäristöstä melko nopeasti, jos päästöjä ei ole.

Mitkä ovat raportin tärkeimmät havainnot?

EEA:n katsauksessa esitetyt viimeisimmät tiedot väestön altistumisesta bisfenoli A:lle ovat peräisin äskettäin päätökseen saadusta EU:n rahoittamasta ihmisen biomonitorointiin perustuvasta tutkimushankkeesta (HBM4EU).

Katsauksesta ilmenee, että eurooppalaiset altistuvat huolestuttavan korkeille bisfenoli A:n pitoisuuksille. Tiedot perustuvat virtsan bisfenoli A:n pitoisuuksiin, jotka on mitattu 2 756 ihmiseltä 11 Euroopan maasta. Vähintään 92 prosentilla henkilöistä oli virtsassa bisfenoli A:ta turvallisen tason ylittävä pitoisuus.

Voitko kertoa, miten bisfenoli A:ta on tutkittu HBM4EU-hankkeessa?

Ihmisen biomonitorointi tarjoaa tietoa todellisesta kemikaalialtistumisesta kaikista eri lähteistä. Tämä poikkeaa perinteisistä riskinarvioinneista, jotka perustuvat yleensä mallinnettuihin altistumistietoihin. 

Virtsanäytteet bisfenoli A:n määrittämistä varten kerättiin vuosina 2014–2020. Vaikka uusimmat näytteet vuodelta 2020 ylittävät edelleen ohjearvon, näyttää siltä, että virtsan BPA-pitoisuudet ovat laskusuunnassa. Uudessa EU:n Horisontti Eurooppa -ohjelmassa (kemiallisten riskien arviointia koskeva eurooppalainen kumppanuus, PARC) bisfenolit on sisällytetty prioriteettiaineisiin, joita tulee tutkia tarkemmin biomonitoroinnin avulla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Näin tulevina vuosina saadaan lisää tietoa BPA:n ja muiden bisfenolien esiintyvyydestä ihmisillä Euroopassa.

Miten EU puuttuu bisfenoli A:han liittyviin terveysongelmiin?

Bisfenoli A:n on jo jonkin aikaa tiedetty voivan haitata hedelmällisyyttä ja häiritä hormonijärjestelmää. Tästä syystä EU:ssa on otettu käyttöön varsin paljon erilaisia rajoituksia, kuten sen käyttökielto vauvojen tuttipulloissa ja lämpöherkässä paperissa.

Nyt tiedämme kuitenkin, että BPA on vieläkin myrkyllisempää kuin aiemmin luultiin, koska EFSAn uusimmassa arvioinnissa sen turvallista kynnysarvoa muutettiin 20 000 kertaa alhaisemmaksi. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta bisfenoli A:n ja muiden bisfenolien kieltämisestä elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevissa materiaaleissa.

Mistä muista kemikaaleista pitäisi olla huolissaan?

Euroopan unionilla on maailman kattavin ja suojaavin kemikaalilainsäädäntö. Järjestelmässä on kuitenkin aukkoja. Ymmärrys siitä, miten eri tavoin kemialliset aineet voivat vaikuttaa kehoon, kehittyy jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että sääntelyjärjestelmää ja tieteen kehitystä on seurattava jatkuvasti, jotta suojelun taso pysyy mahdollisimman korkeana.

Euroopan komissio on ilmoittanut Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa useista aloitteista järjestelmän parantamiseksi edelleen. Yksi näistä aloitteista on sellaisen kemiallisia riskejä koskevan EU:n varhaisvaroitusjärjestelmän kehittäminen, joka nopeuttaa sitä, miten esimerkiksi tieteellisestä tutkimuksesta saatuja varoituksia käytetään riskinhallinnassa.