Kaupunkilaiset ja vesi

Heinäkuussa 2011 ankarat sateet saivat osia Kööpenhaminasta tulvimaan. Kaupungin viemärijärjestelmät eivät pystyneet käsittelemään rankkasateen tuomaa vesimäärää, joka oli 135 millimetriä kahdessa tunnissa. Kööpenhaminan vesiongelmat eivät loppuneet tähän. Pian tulvien jälkeen laajoja osia kaupunkia koettelivat viikkojen ajan vesijohtoverkkojen korjauksien yhteydessä juomavedestä tavatut epäpuhtaudet. Samantyyppisiä veteen liittyviä ongelmia esiintyy muissakin kaupungeissa.

Yli kolme neljännestä Euroopan unionin kansalaisista elää kaupunkialueilla ja on riippuvaisia kaupunkien puhtaasta vedestä. Noin viidennes Euroopan makean veden varastoista toimitetaan julkisiin vesijärjestelmiin – tämä vesi johdetaan kotitalouksille, pienyrityksille, hotelleille, virastoille, sairaaloille, kouluille ja joillekin teollisuudenaloille.

Jatkuva puhtaan veden toimittaminen väestölle ei ole yksinkertainen tehtävä. Vesijärjestelmässä on otettava huomioon monia tekijöitä, kuten väestö ja kotitalouksien koko, muutokset maa-alueiden fysikaalisissa ominaisuuksissa, kuluttajien käyttäytyminen, talouden eri sektorien vaatimukset (esimerkiksi matkailutoiminta), veden kemiallinen koostumus ja veden varastoinnin ja kuljetuksen logistiikka. Siinä on otettava huomioon myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet, joihin voivat kuulua odottamattomat tulvat, helleaallot ja veden niukkuusjaksot.

Kaupunkien vesikriisien ehkäisemiseksi vesivarojamme on hoidettava tehokkaasti jokaisessa vaiheessa eli alkaen puhtaan veden hankinnasta aina sen toimittamiseen asti eri käyttötarkoituksissa kuluttajille. Tämä voi merkitä kulutuksen vähentämistä sekä sitä, että on löydettävä uusia tapoja kerätä ja käyttää vettä. Vesihuolto olisi myös sisällytettävä saumattomammin osaksi laajempaa kaupunkihallintoa ottaen samalla huomioon paikallisen ympäristön ominaispiirteet.

Maksu veden käytön mukaan

Jo yksistään tekniikan kehityksen ja uusien hinnoittelujärjestelmien on osoitettu vähentäneen merkittävästi kotitalouksien käyttämän veden määrää, joka koko Euroopassa on tyypillisesti 60–80 prosenttia julkisesta vesihuollosta. Kodinkoneiden, kuten pesukoneiden ja tiskikoneiden tekniset parannukset ovat auttaneet vähentämään vedenkäyttöä ilman, että olisi vaadittu käyttäytymisen muutosta tai tietoisuutta vesikysymyksistä.

Myös merkittävämmät edistysaskeleet ovat mahdollisia, jos muutoksia saadaan henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvään veden käyttöön, joka tätä nykyä on 60 prosenttia kotitalouksien vedenkäytöstä. Esimerkiksi wc-altaiden vesisäiliöiden uusiminen on halpa ja yksinkertainen keino vähentää käytetyn veden määrää litralla huuhtelukertaa kohti. Myös suihkujärjestelmien pienillä muutoksilla, kuten veden virtauksen ilmastuksella, voidaan säästää vettä.

Kuten EU:n vesipuitedirektiivissä esitetään, veden hinnan yhdistäminen vedenkulutuksen määrään voi luoda kannustimen veden kestävämpään käyttöön. Englannissa ja Walesissa mittareilla varustetuissa kiinteistöissä asuvat ihmiset käyttävät keskimäärin 13 prosenttia vähemmän vettä kuin mittarittomissa kodeissa asuvat.

Sadeveden ja kotitalousjäteveden uudelleenkäyttö

Vain 20 prosenttia julkisen vesihuollon piiriin kuuluvien sektoreiden käyttämästä vedestä todella kulutetaan. Ympäristöön siitä palautuu 80 prosenttia, ensisijaisesti käsiteltynä jätevetenä. Kaupungeissa betonoidut ja läpäisemättömät pinnat tyypillisesti johtavat sateet viemäriverkostoon, missä ne yhdistyvät jäteveteen. Tämä estää sateen imeytymisen maaperään ja päätymisen osaksi pohjavesivarastoamme, joka voi hyödyttää meitä myöhemmin. Sadevedet ja jätevedet kulkevat usein vedenpuhdistamojen läpi ennen kuin ne palautetaan jokiin, usein kaukana kaupungeista. Joillakin kaupunkien vesijärjestelmien muutoksilla sekä sadevesi että vähemmän saastunut jätevesi voitaisiin palauttaa kaupungin vedenkäyttäjille.

Yksi näistä muutoksista on kotitalousjäteveden uudelleenkäyttö. Kotitalousjätevedellä tarkoitetaan kaikkea talouksissa syntyvää jätevettä, joka ei ole peräisin wc-altaista, kylpyhuoneista, suihkuista, pesualtaista tai keittiöstä. Tämä vesi voidaan käsitellä suoraan paikalla, tai se voidaan jättää käsittelemättä ja käyttää juomavettä heikompilaatuisena vetenä esimerkiksi wc-altaiden huuhteluun.

Myös kaupungit voisivat kerätä sadevettä kokoamalla katoilta tai ajoteiltä virtaava sadevettä keräilysäiliöihin, ja tätä vettä voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin kuin juomavetenä, kuten wc-altaiden huuhteluun, autojen pesuun tai puutarhojen hoidossa. Se voitaisiin myös johtaa suoraan pohjavesivarastoon. Tällaisia järjestelmiä voidaan asentaa kotitalouksiin tai yrityksiin, eivätkä ne vaadi vedenkäyttäjien kulutustottumusten muutoksia. Veden jakelun parantamiseksi on kuitenkin tehtävissä enemmän ennen kuin vesi tavoittaa kotitaloudet.

Veden pitäminen kaupungissa antamalla veden imeytyä maaperään ja kertyä vesimuodostumiksi tuottaa monia etuja. Niitä ovat virkistysalueen tarjoaminen paikallisille asukkaille ja viilentävän vaikutuksen luominen helleaaltojen aikana.

(c) ABC Open Wide Bay | flickr.com

Vedenhukan vähentäminen

Vuodoista aiheutuva vedenhukka voi olla merkittävä. Kroatiassa lähes 40 prosenttia vesivarojen kokonaismäärästä menee hukkaan vedensiirtojärjestelmässä. Vuotoja voidaan estää kunnossapidon ja vesijohtoverkoston uudistamisen avulla ja myös uuden tekniikan käytöllä. Tällaiseen tekniikkaan voivat kuulua anturit, jotka tunnistavat ja paikantavat vuodosta aiheutuvan melun, tai laitteet, jotka käyttävät radiosignaaleja havaitsemaan veden virtauksen esiintymisen. Tätä tekniikkaa soveltamalla julkiset vesijärjestelmät eivät enää kohtaa vuodoista johtuvan vesihukan tuomaa ylimääräistä taakkaa niiden vastatessa veden kysyntään rajallisella tarjonnalla. Vesijohtoverkostojen uudistaminen kuitenkin voisi vaatia merkittäviä infrastruktuuri-investointeja.

On aika toimia

Kaupunkien julkisen vedentoimituksen lähteiden kestävämpi käyttö ei vaadi vain edellä esitetyn kaltaisten toimien toteuttamista, vaan myös vesiensuojelukysymyksiä koskevan yleisen tietoisuuden lisäämistä.

Vettä kuluttaville kotitalouksille, yrityksille ja matkailijoille tiedottamisessa on käytettävissä monia keinoja, kuten verkkosivustot, koulujen opetusohjelmat, paikallisviranomaisten esitteet ja joukkotiedotusvälineet. Myös laitteiden ympäristömerkillä ja hotellien ympäristösertifioinnilla voi olla tärkeä tehtävä valistustyössä niiden auttaessa kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja vedenkäytön tehokkuuden ja vesiensuojelun suhteen.

Makean veden varantojemme kestävää käyttöä ei voida toteuttaa ilman uusia parannuksia kaupunkien vedenkäytön kestävyyteen.