Puhtaampi ilma parantaa ihmisten terveyttä ja auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa

Euroopan ilmanlaatu on parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot omaksuivat 1970-luvulla käytäntöjä ja toimia ilmanlaadun parantamiseksi.  Monien pääasiallisten lähteiden – esimerkiksi liikenteen, teollisuuden ja sähköntuotannon – päästöjä säännellään, ja ne ovat yleisesti ottaen laskussa, mutta eivät aina tavoitteiden mukaisesti. Suuret ilman epäpuhtauspitoisuudet vaikuttavat kuitenkin yhä merkittävästi eurooppalaisten terveyteen. Eniten haittaa aiheuttavat pienhiukkaset ja typpidioksidi.

Euroopan ympäristökeskuksen uusin vuotuinen ilmanlaaturaportti osoittaa, että useimmat Euroopan kaupungeissa asuvat ihmiset altistuvat edelleen sellaisille määrille ilmansaastetta, jotka Maailman terveysjärjestö on todennut haitallisiksi. Raportin mukaan pienhiukkaspitoisuudet olivat syynä arviolta 428 000 ennenaikaiseen kuolemaan 41 Euroopan maassa vuonna 2014. Tästä määrästä 399 000 kuolemaa tapahtui EU:n 28 jäsenvaltiossa.

Huonolla ilmanlaadulla on myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia: se lisää terveydenhoitomenoja, vähentää työntekijöiden tuottavuutta ja vahingoittaa maaperää, viljelymaita, metsiä, järviä ja jokia. Ilman saastumiseen kiinnitetään eniten huomiota silloin, kun ilmanlaatu on hetkellisesti erittäin huono, mutta pitkän ajan altistus matalampitasoisiin epäpuhtauksiin on suurempi uhka ihmisten terveydelle ja luonnolle. 

Ilmansaasteiden vähentäminen tehostaa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua

Vaikka hiilidioksidi onkin suurin syyllinen ilmaston lämpenemiseen ja ilmastonmuutokseen, se ei ole ainoa. Monet muut ilmastotekijöiksi kutsutut kaasu- ja hiukkasyhdisteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon aurinkoenergiaa (mukaan lukien lämpöä) maapallolle varastoituu.

Metaani on yksi voimakkaimmista kasvihuonekaasuista ja maatalouden tuottamista ilmansaasteista. Karjatalous ja lihan kulutus vaikuttavat maataloustuotannon metaanipäästöihin. Pienhiukkaspäästöt vaikuttavat sekä ilmastonmuutokseen että ilmanlaatuun. Pienhiukkasten koostumuksesta riippuu, onko niillä viilentävä tai lämmittävä vaikutus paikalliseen ja maailmanlaajuiseen ilmastoon. Musta hiili on yksi pienhiukkasten ainesosa, jota syntyy epätäydellisessä palamisessa. Se imee itseensä auringon säteilyä ja infrapunasäteilyä ja vaikuttaa osaltaan ilmaston lämpenemiseen.  

Toimet, jotka vähentävät lyhytaikaisten ilmastotekijöiden, kuten mustan hiilen, metaanin, otsonin tai sen esiasteiden päästöjä, vaikuttavat myönteisesti sekä ihmisten terveyteen että ilmastoon. Kasvihuonekaasut ja ilmansaasteet ovat peräisin samoista päästölähteistä. Näin ollen hyviä tuloksia ja kustannushyötyjä voidaan saavuttaa jo rajoittamalla jommankumman päästöjä.

Jotkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi aiemmin käyttöön otetut keinot ovatkin saattaneet tahattomasti huonontaa ilmanlaatua. Esimerkiksi monissa maissa edistettiin diesel-ajoneuvojen käyttöä, mutta niiden päästöt ovatkin lisänneet ilman epäpuhtauksia. Myös puun polton edistäminen uusiutuvan energian lähteenä on joillakin Euroopan alueilla johtanut suuriin paikallisiin pienhiukkaspitoisuuksiin. Meidän tulee ottaa opiksemme näistä kokemuksista ja varmistaa, että valitsemiemme toimien seuraukset on ymmärretty oikein ja otettu huomioon.

Ilmastonmuutoksen ja ilmanlaadun yhteys ei rajoitu yleisiin ilmansaasteisiin, joita päästetään ilmakehään samoista lähteistä. Ilmastonmuutos voi myös pahentaa ilman saastumista. Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan paikalliseen säähän monilla alueilla ja lisäävän esimerkiksi lämpöaaltoja ja seisovan ilman jaksoja. Auringonvalon lisääntyminen ja korkeammat lämpötilat saattavat paitsi pidentää ajanjaksoja, jolloin otsonipitoisuus on korkealla, myös nostaa otsonin huippupitoisuuksia entisestään. Nämä eivät todellakaan ole hyviä uutisia niille Euroopan alueille, missä jo nyt on kausia, jolloin otsonia on alailmakehässä liikaa.

Johdonmukaisia toimia paikallisesti ja maailmanlaajuisesti

Ilmansaasteet eivät ole samanlaisia joka puolella. Eri tyyppisiä epäpuhtauksia vapautuu ilmakehään monista eri lähteistä. Tieliikenne, maatalous, voimalaitokset, teollisuus ja kotitaloudet ovat suurimpia ilman epäpuhtauksien lähteitä Euroopassa. Kun nämä epäpuhtaudet vapautuvat ilmakehään, ne voivat muuntua toisenlaisiksi saasteiksi ja levitä. Tämänkaltaisen monimutkaisen tilanteen hallintaan tarvittavien toimintalinjojen suunnittelu ja täytäntöönpano ei ole helppoa.

Koska ilmansaasteita syntyy laajalla maantieteellisellä alueella sekä kaikenlaisen taloudellisen toiminnan seurauksena, on tärkeää, että toimia toteutetaan kaikilla tasoilla, paikallisesta kansainväliseen. Kansainvälisillä sopimuksilla pyritään hillitsemään ilmansaasteiden päästöjä, mutta ilman paikallista toimintaa – kuten tiedon jakamista, saastuttavimpien ajoneuvojen kieltämistä kaupungeissa tai kaupunkisuunnitteluratkaisuja – ei toimilla saavuteta täyttä hyötyä. Tämän monimuotoisuuden johdosta ei voida myöskään luoda yhtä kaikille sopivaa ratkaisua ilmansaasteiden vähentämiseksi. Altistumisen ja myöhempien vahinkojen vähentämiseksi viranomaisten tulee mukauttaa toimiaan paikallisten tekijöiden mukaan. Näihin kuuluvat saastelähteet, väestörakenne, liikenneinfrastruktuuri ja paikallistalous.

Euroopan komission marraskuussa järjestämä Clean Air Forum toi yhteen sidosryhmiä eri puolilta Eurooppaa vahvistamaan paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella ja maailmanlaajuisella tasolla tehtävien toimien yhtenäisyyttä. Pariisissa järjestetty foorumi keskittyi sekä ilmanlaadun parantamiseen kaupungeissa että maatalouden tuottamiin ilmansaasteisiin. Siellä esiteltiin myös puhtaaseen ilmaan liittyviä innovaatio- ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Tieto on valtaa vähennettäessä altistumista

Euroopan ympäristökeskus tekee yhteistyötä jäsenvaltioidensa kanssa kerätäkseen vertailukelpoista ilmanlaatutietoa. Tämä tiedon avulla mitataan edistymistä, analysoidaan trendejä ja etsitään yhteyksiä ilmanlaadun varsinaisten mittaustulosten ja lähteiden, kuten tieliikenteen, välillä.

Tarvittaessa havainnointiasemien mittauksia voidaan täydentää satelliittihavainnoilla. EU laukaisi lokakuussa uuden satelliitin, mikä on osa Euroopan maaseurantaohjelma Copernicusta. Satelliitin tehtävänä on seurata ilman epäpuhtauksia, ja se on jo alkanut lähettää kuvamateriaalia. Tätä tietoa jaetaan säännöllisesti sekä yleisölle että päättäjille. On tärkeää muistaa, että Euroopan ympäristökeskus tarkkailee ainoastaan ulkoilman laatua, ei sisäilman laatua kodeissa tai työpaikoilla, vaikka silläkin on suoria vaikutuksia terveyteemme. 

Välittääksemme mahdollisimman ajantasaista tietoa kehitimme yhdessä Euroopan komission kanssa uuden internet-palvelun: Euroopan ilmanlaatuindeksin. Euroopan ilmanlaatuindeksi esiteltiin Clean Air Forumilla, ja se tarjoaa ajantasaista tietoa ilmanlaatutilanteesta yli 2 000:n eri puolilla Eurooppaa sijaitsevan ilmanlaadun valvonta-aseman mittausten perusteella. Ilmanlaatuindeksin vuorovaikutteisesta kartasta kansalaiset voivat seurata valvonta-asemien ilmanlaatua. Se perustuu viiteen keskeiseen saastuttavaan aineeseen, jotka ovat haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle: pienhiukkasiin (PM_2,5 ja PM₁₀), alailmakehän otsoniin, typpidioksidiin ja rikkidioksidiin. Tämän työkalun ansiosta voimme jakaa tietoa kaikille niille eurooppalaisille, jotka ovat kiinnostuneita ilmansaasteiden torjunnasta. Voimme tarkistaa ilmanlaadun olinpaikallamme ja vähentää altistumistamme ilmansaasteille omalla toiminnallamme.

On todella tärkeää jakaa tietoa, jotta voimme torjua ilman saastumista ja vähentää sen haittavaikutuksia. Ilmanlaadun parantamiseksi ja EU:n pitkän aikavälin vähähiilisten tavoitteiden saavuttamiseksi meidän pitää ottaa huomioon päästöt kaikilta talouden aloilta ja järjestelmistä, kuten liikenne, energia tai elintarviketuotanto, sekä ymmärtää tuotanto- ja kulutusmalleja, jotka luovat näitä päästöjä. Vain näin voimme onnistua. Euroopan ympäristökeskus toimii tietämystä edistävänä kumppanina näiden pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa. 

Hans Bruyninckx

Euroopan ympäristökeskuksen pääjohtaja

Pääkirjoitus on julkaistu EYK:n uutiskirjeen numerossa 2017/4, 15.12.2017