Article

Tappajaetanat ja muut vieraslajit - Euroopan biologinen monimuotoisuus on häviämässä huolestuttavan nopeasti

Vaihda kieli

Article Julkaistu 03.04.2009 Viimeksi muokattu 11.05.2021

Topics: Luonnon monimuotoisuus – ekosysteemit Erityisalueet

Oletko kiinnostunut puutarhanhoidosta? Jos olet ja asut Keski- tai Pohjois-Euroopassa, espanjansiruetana eli niin kutsuttu tappajaetana on todennäköisesti yksi henkilökohtaisista vihollisistasi. Torjuntatoimet eivät näytä tehoavan tähän etanalajiin, joka hyökkää säälimättä yrttiesi ja vihannestesi kimppuun.

Espanjansiruetana alkoi levitä Euroopassa noin 30 vuotta sitten munina ruukkukasvien mullan mukana. Tämä on edelleen merkittävä tartunnanlähde.

Espanjansiruetana on vain yksi esimerkki Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvasta paljon laajemmasta uhasta, kun vieraslajit tai alkuperäiseen lajistoon kuulumattomat lajit vakiinnuttavat asemansa ja leviävät kaikkialle maanosaan ihmisen toiminnan seurauksena. Useimmat niistä saapuvat salamatkustajina ja kulkeutuvat ihmisen tietämättä maapallon eri osiin. Biologista monimuotoisuutta koskevassa YK:n yleissopimuksessa määritetään vieraiden tulokaslajien muodostama uhka yhdeksi merkittävimmistä maailmanlaajuista biologista monimuotoisuutta uhkaavista tekijöistä.

Vieraslajeja on kulkeutunut uusiin paikkoihin niin kauan kuin ihmiset ovat matkustelleet ja käyneet kauppaa. Kaupan, tutkimusmatkailun ja siirtokuntien lisääntyminen 1500-luvulta alkaen käynnisti merkittävien lajien varsinaisen maihinnousun, kun esimerkiksi isorotta levisi Eurooppaan ensi kertaa laivojen mukana Aasiasta.

Euroopassa on havaittu noin 10 000 vieraslajia. Jotkin niistä, kuten peruna ja tomaatti, tuotiin Eurooppaan tarkoituksella, ja ne ovat yhä taloudellisesti merkittäviä. Muut lajit, joita kutsutaan vieraiksi tulokaslajeiksi, aiheuttavat vakavia ongelmia tuholaislajeina puutarhanhoidossa sekä maa- ja metsätaloudessa, tautien tartunnanlevittäjinä tai vahingoittamalla rakennelmia kuten rakennuksia ja patoja.

Vieraat tulokaslajit myös muuttavat ekosysteemejä, joissa ne elävät, ja vaikuttavat muihin näiden ekosysteemien lajeihin. Esimerkiksi tuore tutkimus tatar-kasvista, joka tuotiin Eurooppaan 1800-luvulla Itä-Aasiasta koristekasvina, on osoittanut, että tämä nopeasti leviävä tulokaskasvi aiheuttaavakavaa vahinkoa luonnonvaraisille kasvi- ja hyönteislajeille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.

Kustannukset

Vieraat tulokaslajit aiheuttavat usein suuria taloudellisia kustannuksia uusissa kotimaissaan. Vieraat rikkaruoholajit supistavat Euroopan maatalouden tuottoja, ja hollanninjalavatauti – jonka aiheutti Eurooppaan kulkeutunut sieni – on tuhonnut jalavia Keski-Euroopan metsissä. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan levinnyt amerikkalainen harmaaorava on syrjäyttämässä alkuperäiseen lajistoon kuuluvan punaoravan, minkä vaikutusta on vaikea arvioida rahassa. Harmaaorava myös vahingoittaa havupuita ja vähentää niiden arvoa puutavarana.

Vieraslajien aiheuttamien vahinkojen ja niiden torjumisen vuosittaisten kustannusten arvioidaan nousevan Yhdysvalloissa 80 miljardiin euroon. Alustavien arvioiden mukaan vastaavat kustannukset Euroopassa ylittävät 10 miljardia euroa vuosittain. Näissä arvioissa ei ole otettu huomioon merkittävien ihmisen taudinaiheuttajien (kuten HIV:n tai influenssan) tai poikkeuksellisten eläintautiepidemioiden aiheuttamia kustannuksia.

Espanjansiruetana (Arion lusitanicus), kuuluu Iberian niemimaan lajistoon. Espanjansiruetana on kaksineuvoinen ja voi levitä hyvin nopeasti. Se on aggressiivisempi kuin alkuperäiseen lajistoon kuuluva mustasiruetana ja syö heikompia lajitovereitaan.

Asemansa vakiinnuttaneiden vieraiden tulokaslajien vähentäminen (tai hävittäminen) on vaikeaa, työlästä ja kallista.

Euroopan komissio tukee ympäristöhankkeita jäsenvaltioissa EU:n LIFE-asetuksen kautta. LIFE-varoja käytetään yhä enemmän vieraita tulokaslajeja koskeviin hankkeisiin, ja kolmivuotiskauden talousarvio lähentelee nyt 14 miljoonaa euroa.

Biologinen monimuotoisuus – laajempi näkökulma

Biologisella monimuotoisuudella tarkoitetaan maapallon elämän moninaisuutta. Se edustaa maapallon luonnon rikkautta ja muodostaa siten perustan elämällemme ja hyvinvoinnillemme. Biologinen monimuotoisuus tukee monia peruspalveluja, joista olemme riippuvaisia, kuten juomavesi ja hengitysilma. Se auttaa viljelykasvien pölyttämisessä, ruoan hankkimisessa, sääilmiöiden sääntelyssä ja jätteidemme siivoamisessa.

Emme kykenisi selviytymään ilman biologista monimuotoisuutta. Se voidaankin ymmärtää eräänlaisena vakuutuksena, jonka maapallo antaa meille. Sen arvoa voidaan verrata rahoitusmarkkinoihin, joilla osakkeiden tapaan lajeista koostuva hajautettu salkku voi toimia puskurina häiriöitä vastaan.

Biologinen monimuotoisuus on häviämässä huolestuttavan nopeasti, mikä johtuu lähinnä siitä, että käytämme luontoa väärin ylläpitääksemme tuotantoa, kulutusta ja kauppaa globalisoituneessa taloudessa. Ensisijainen syy biologisen monimuotoisuuden häviämiseen on elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, mikä on seurausta metsien ja luonnonvaraisten alueiden raivaamisesta asuntojen, teiden ja maatalouden tieltä, kosteikkojen kuivattamisesta ja jokien patoamisesta maatalouden tarkoituksiin sekä merten kalakantojen liikahyödyntämisestä.

Monet luonnonsuojelijat pitävät vieraita tulokaslajeja toiseksi suurimpana uhkana maailmanlaajuiselle biologiselle monimuotoisuudelle. Oli näiden lajien levittäminen tahallista tai tahatonta, ne voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ekosysteemeille ja olemassa oleville, alkuperäiseen lajistoon kuuluville kasvi- ja eläinlajeille. Tulokaslajien aiheuttaman ongelman odotetaan pahenevan kuluvalla vuosisadalla ilmastonmuutoksen sekä lisääntyvän kaupan ja matkailun myötä.

Muut tärkeimmät uhat biologiselle monimuotoisuudelle ovat saasteet, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liiallinen hyödyntäminen. Maapallon väestömäärän ennustetaan kasvavan nykyisestä 6,7 miljardista 9 miljardiin vuonna 2050, joten on odotettavissa, että nykyisten tärkeimpien uhkatekijöiden vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen lisääntyvät ja biologinen monimuotoisuus vähenee entisestään.

Vieraat tulokaslajit ja Eurooppa – lisääntyvät vaikutukset

Vieraslajeja tavataan kaikissa eurooppalaisissa ekosysteemeissä. Globalisaatio ja erityisesti lisääntynyt kauppa ja matkailu ovat johtaneet Eurooppaan rantautuvien vieraslajien lukumäärän ja tyyppien nopeaan kasvuun.

Kasvavalla laivaliikenteellä ja kanavien rakentamisella merten välille on ollut erittäin voimakas vaikutus meri- ja rannikkoalueisiin – suuri osa uusista lajeista saapuu Välimereen edelleen Suezin kanavan kautta. Laivoista mereen päästettävä painolastivesi on niin merkittävä uusien organismien lähde, että on tehty alusten painolastiveden ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskeva kansainvälinen yleissopimus. Sen tavoitteena on ehkäistä, minimoida ja viime kädessä estää haitallisten vesiorganismien ja taudinaiheuttajien leviämistä tällä tavalla.

Torjuntatoimet

Paras puolustus vieraita tulokaslajeja vastaan on ennaltaehkäisy, eli lähtökohtaisesti uusien lajien pääsyn estävä rajavalvonta. Toisena tulevat varhainen havaitseminen ja torjunta.

Erittäin hyvä esimerkki tästä on kaukasianjättiputki, Heracleum mantegazzianum, joka tuotiin Eurooppaan koristekasvina 1800luvulla. Sitä pyritään nyt torjumaan huomattavin paikallisin toimin, koska se on vakiinnuttanut asemansa heinikoissa, rautateiden penkereillä, tienpientareilla ja jokien varsilla. Tiheitä kasvustoja muodostava kaukasianjättiputki syrjäyttää alkuperäiseen lajistoon kuuluvat kasvit. Se on myös myrkyllinen, ja suora ihokosketus voi aiheuttaa voimakasta ihoärsytystä. Kaukasianjättiputkea ei todennäköisesti pystytä enää hävittämään Euroopasta. Jos toimiin olisi ryhdytty jo varhaisessa vaiheessa (1940-lukuun mennessä), onnistumismahdollisuudet olisivat todennäköisesti olleet paremmat.

Euroopan komissio on vastaavasti korostanut äskettäisessä biologista monimuotoisuutta käsittelevässä tiedonannossaan tarvetta kehittää ”varhaisvaroitusjärjestelmä” vieraita tulokaslajeja varten. EEA onkin suunnittelemassa yhdessä jäsen- ja kumppanimaistaan koostuvan verkoston kanssa Euroopan laajuista tietojärjestelmää, jossa määritetään, havainnoidaan ja arvioidaan uusia ja leviäviä tulokaslajeja sekä reagoidaan niihin.

Vaarallisimpien lajien luettelo

Vieraslajeja on kaikenmuotoisia ja -kokoisia. Jotkin lajit on tuotu Eurooppaan tarkoituksella, ja ne ovat taloudellisesti merkittäviä. Joidenkin vieraslajien vaikutus taas on vähäinen, mutta useilla lajeilla on ollut tuhoisia vaikutuksia. Tästä syystä ensimmäinen askel valvonta- ja hoitotoimenpiteiden kehittämisessä on määrittää aggressiivisimmat lajit, jotta toimet voidaan kohdistaa niihin.

Jotta saadaan parempi käsitys vieraista tulokaslajeista ja niiden vaikutuksesta Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen, EEA on laatinut useiden asiantuntijoiden tuella luettelon vieraista tulokaslajeista, jotka uhkaavat pahiten Euroopan biologista monimuotoisuutta.

Luettelossa on tällä hetkellä 163 lajia tai lajiryhmää. Laji lisätään luetteloon, jos se on levinnyt hyvin laajalle ja/ tai aiheuttaa huomattavia ongelmia biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille uudessa elinympäristössään.

Luettelossa olevista lajeista yleisimpiä ovat putkilokasvit, joita luettelossa on 39. Luetteloon otetuilla lajeilla on merkittävä vaikutus alkuperäisen lajiston monimuotoisuuteen geneettisellä, lajikohtaisella tai ekosysteemin tasolla. Monet niistä myös vaikuttavat ihmisten terveyteen ja talouteen. Vuodesta 1950 lähtien joka vuosi keskimäärin vähintään yksi luetteloon sisältyvistä lajeista on vakiinnuttanut asemansa, eikä tilanteen paranemisesta ole selviä viitteitä ( kuva 1).

Luettelossa olevat lajit ovat peräisin maapallon eri osista, eritoten Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta ( kuva 2). Monet muut luettelon lajit ovat kuitenkin peräisin jostain päin Eurooppaa, mutta ne ovat levinneet myös muualle maanosaan.

Kuva 1 / Biologista monimuotoisuutta pahiten uhkaavien vieraiden tulokaslajien levinneisyys Pan-Euroopan alueella. Lähde: EEA, 2007.

Kuva 2 / Euroopan biologista monimuotoisuutta pahiten uhkaavien tulokaslajien luetteloon sisältyvien maalla elävien ja makean veden lajien alkuperäalue. Lähde: EEA, 2007.

Katse tulevaan

Vieraiden tulokaslajien torjumiseksi tarvittaviin toimiin lukeutuvat hoitoja ennallistamistoimet, jotka ovat yleensä sekä hankalia että kalliita.

Esimerkiksi espanjansiruetanan torjuntatoimet ovat olleet työläitä, ja niiden vaikutus jää usein vain paikalliseksi ja tilapäiseksi. Ne ovat tästä huolimatta tärkeitä.

EU:ssa vieraita tulokaslajeja pyritään jo torjumaan hoito- ja ennallistamistoimilla, joita rahoitetaan LIFE-asetuksen puitteissa.

Vuosina 1992–2002 tulokaslajeja koskeviin hankkeisiin osoitettiin 40 miljoonaa euroa, ja tämäntyyppiset investoinnit ovat kasvussa. EU myös rahoittaa näiden lajien tutkimusta tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmasta.

Vieraiden tulokaslajien muodostama ongelma ei ole häviämässä.

Globalisaatio ja ilmastonmuutos (lajit muuttavat elinympäristöjen muuttumisen vuoksi) tarkoittavat sitä, että yhä useammat meistä joutuvat tulevaisuudessa kosketuksiin näiden lajien kanssa. Kansalaisten ja poliittisten päättäjien tietoisuutta on siten lisättävä, jotta resursseja kohdennetaan tärkeimpien leviämisreittien valvontaan, riskialueiden seurantaan varhaisen havaitsemisen mahdollistamiseksi ja jotta pystytään ryhtymään välittömiin toimiin ei-toivottujen lajien hävittämiseksi.

Lähdeviitteet

DAISIE, 2008. Delivering Alien Invasive Species Inventories for Europe.

EEA, 2007. Europe's environment — The fourth assessment. Copenhagen.

European Commission, 2006. Communication from the Commission. Halting the loss of Biodiversity by 2010 — and beyond. Sustaining ecosystem services for human well-being. COM/2006/0216 final.

IMO, 2004. International Maritime Organisation. Conventions.

Kettunen, Genovesi, Gollash, Pagad, Starfinger, ten Brink & Shine, work in progress.

Scalera, R., 2008. How much is Europe spending for invasive alien species? Report to EEA.

Weidema, I., 2000. Introduced Species in the Nordic Countries. Nord Environment 2000:13.