Haastattelu – Biomassan rooli Euroopan kestävyystavoitteissa?

Mitä biomassa on ja miksi se on tärkeää ympäristö- ja ilmastotavoitteille?

Biomassa on termi, jota käytetään monissa eri yhteyksissä. Tuoreessa Euroopan ympäristökeskuksen raportissabiomassalla tarkoitetaan kaikkea kasvillisuutta, joka muodostaa ekosysteemejä, sitoo hiiltä sekä tuottaa elintarvikkeita ja monenlaisten biopohjaisten materiaalien raaka-aineita. Näitä materiaaleja käytetään monilla eri aloilla, kuten rakennus-, energia-, liikenne-, huonekalu- ja tekstiiliteollisuudessa. Biomassaa voidaan myös käyttää uudelleen ja kierrättää, mikä on paras tapa hyödyntää biopohjaisia materiaaleja ja tuotteita huomioon ottaen niiden arvon taloudelle ja ympäristölle.

Biomassasta käydään kilpailua, koska myös luonnon ja biologisen monimuotoisuuden näkökulmasta samantyyppinen biomassa sopii käytettäväksi monenlaisiin tarkoituksiin ja toimintoihin. Biomassa poistaa hiilidioksidia (CO₂) ilmakehästä ja varastoi hiiltä sekä elävässä biomassassa että biomassatuotteissa. Biomassa korvaa fossiiliset ja mineraalipohjaiset materiaalit biopohjaisilla materiaaleilla ja tuotteilla, mikä voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Biomassaa on myös palautettava luonnon tarpeita ja biodiversiteetin säilyttämistä varten, jotta maisemakuva säilyy monimuotoisena Euroopassa.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaan biomassalla on useita tehtäviä, jotka liittyvät elintarvike- ja energiavarmuuteen, luonnonsuojeluun, saastumisen vähentämiseen sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Se, miten biomassan tehtävät lopulta vahvistavat toisiaan tai kilpailevat keskenään, on vielä määrittelemättä ja riippuu paljolti poliittisista kannustimista ja toimintalinjojen täytäntöönpanosta.

Mikä on Euroopan ympäristökeskuksen biomassaraportin tavoite?

Ajatus raportista syntyi eri aiheiden parissa työskentelevien EEA:n työntekijöiden keskusteluista. Huomasimme, että tarkastelemme biomassaa eri näkökulmista toimintamme eri alueilla. Lisäksi selvisi, että emme oikeastaan tiedä, kuinka paljon biomassaa tarvittaisiin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja voidaanko biomassan jatkuvasti kasvava kysyntä tyydyttää kestävästi EU:ssa.

Siksi päätimme kerätä tietoa biomassan alkuperästä ja biomassavirroista tiedon lisäämiseksi biomassan monista tehtävistä ja käyttötarkoituksista eri yhteyksissä. Tavoitteena oli myös ymmärtää paremmin oheishyötyjä ja kompromisseja ja nähdä ne suhteessa EU:n toimintalinjoihin sekä ymmärtää ekosysteemien, hiilen sitomisen, biomassan tuotannon ja kulutuksen välistä suhdetta. Faktojen ja analyysien ansiosta EEA:n biomassaraportti voi helpottaa eri sidosryhmien välistä keskustelua monista biomassaan liittyvistä aiheista.

Miten biomassaa käytetään tällä hetkellä EU:n 27 jäsenvaltiossa? Mitkä ovat tärkeimmät suuntaukset?

Suurin osa EU:n biomassatarjonnasta tuotetaan EU:ssa. Raportissa keskitytään kahteen pääluokkaa, jotka ovat maatalouden tuottama biomassa ja metsistä saatava puubiomassa.

Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) tuoreimpien EU:n biomassavirtoja koskevien tietojen mukaan yli puolet maatalouden biomassasta päätyy eläinten rehuksi ja kuivikkeeksi ja vain noin 13 prosenttia ihmisravinnoksi kasviperäisissä elintarvikkeissa. Vähäisempiä käyttötarkoituksia ovat biopolttoaineet, kuidut ja materiaalit. Lähes viidesosasta biomassan käytöstä maataloudessa ei ole tietoa. Se tarkoittaa merkittävää tietovajetta, kun analysoidaan biomassan eri käyttötapojen aiheuttamaa jalanjälkeä.  

Puiden biomassaa käytetään rakennusmateriaalina, huonekaluissa ja muissa puutuotteissa, paperissa ja pakkauksissa sekä energianlähteenä. Biomassa hallitsee uusiutuvan energian kulutusta EU:ssa. Sen osuus koko EU:n uusiutuvan energian kokonaisloppukulutuksesta oli yli puolet vuonna 2021. Kiinteän biomassan, erityisesti puubiomassan, käyttö bioenergian tuottamisessa on lisääntynyt merkittävästi lähes kaikissa jäsenvaltioissa vuosina 2000–2020. Erilaiset puubiomassat tuottavat bioenergiaa polttamalla.

Mitkä ovat biomassan hallinnan keskeiset haasteet?

Suurin haaste tieteellisen tutkimuksen mukaan on se, että EU:sta peräisin olevan biomassan saatavuus ei ole riittävää, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin täyttämään kaikki Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaiset tehtävät. Biomassan tarjontaa rajoittavat edelleen maapinta-ala, kasvillisuuden kasvu, muuttuva ilmasto ja maailmankauppa. Koska biomassan käyttöä eri aloilla, myös luonnonsuojelussa, koskevat vaatimukset kasvavat ja kilpailevat keskenään, biomassan käyttötavoille on asetettava prioriteetit. Tämä tarkoittaa, että sidosryhmien on ymmärrettävä kompromissien tarve sekä keskusteltava siitä ja poliittisten tavoitteiden saavuttamisesta sekä saatavan biomassan käytöstä tällä hetkellä ja saatavuuden turvaamisesta tulevaisuudessa.

Erilaisilla biomassan tuotanto- ja käyttötavoilla on erilaisia vaikutuksia ekosysteemeihin, ja siksi tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa biomassan hallintaan. Tämä johtuu myös siitä, että olosuhteet biomassaa tuottavissa ekosysteemeissä ovat yleisesti ottaen huonot ja heikkenevät entisestään. Lisäksi suuntaus metsien hiilinieluissa, joiden varaan vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteet pitkälti nojaavat, on ollut viime vuosina laskeva. Biomassapalapelin monimutkaisuutta lisää se, että maa- ja metsätalouden kaltaiset alkutuotannon alat kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mikä uhkaa hiilinieluja ja biomassan tuotantoa entisestään.

Maankäyttöä ja maankäytön hallintaa koskevat poliittiset toimet, erityisesti sellaiset, jotka vaikuttavat metsiin ja maatalouteen, tuottavat tuloksia tulevina vuosikymmeninä. Kun tehdään suunnitelmia vuosille 2030, 2050 ja siitä eteenpäin, päätöksiä on tehtävä nyt.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa biomassan tuotantoon EU27:ssä esimerkiksi viljelykasvien ja metsien osalta?

Ilmastonmuutos EU:n alueella on vaikuttanut viljely- ja metsämaiden biomassan tuotantoon ilmastovyöhykkeiden siirtymisen (lämpötilan ja sademäärien muutokset), kasvukausien muutosten ja ilmaston ääri-ilmiöiden yleistymisen ja voimistumisen kautta. Nämä vaikutukset ovat olleet Euroopan maa- ja metsätaloudessa sekä myönteisiä että kielteisiä, ja saman ennustetaan jatkuvan tulevaisuudessa.

Tutkimukset, joissa tarkastellaan Euroopassa ilmaston pitkän aikavälin trendejä viljelykasveihin, ovat osoittaneet maissin, vehnän ja muiden viljakasvien satojen pienentyneen eteläisessä Euroopassa lämpötilan nousun, sademäärien vähenemisen ja satokausien siirtymisen vuoksi. Muualla Euroopassa lämpötilan ja sademäärän muutokset vaikuttavat myönteisesti joihinkin viljelykasvilajeihin.

Vaikeat ja usein toistuvat kuivat jaksot EU:ssa ovat vaikuttaneet kielteisesti metsien kasvuun ja kestävyyteen. Ne ovat aiheuttaneet elinympäristökatoa, paikallisten lajien muuttoa ja haitallisten vieraslajien leviämistä sekä myötävaikuttaneet metsäpaloihin. Tutkimukset, joissa ennakoidaan ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia metsiin, eivät ole yksiselitteisiä, ja niissä on suuria maakohtaisia, alueellisia ja lajikohtaisia eroja. Tämä johtuu siitä, että metsä voi reagoida ilmastonmuutokseen monitahoisesti ja -tasoisesti. Metsät, jotka ovat hyvin monimuotoisia, selviytyvät yleensä ilmastonmuutoksen vaikutuksista paremmin kuin vähemmän monimuotoiset metsät.

Mitkä ovat esimerkkejä biomassaan liittyvistä poliittisista tavoitteista?

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa on hiljattain hyväksytty suuri määrä asiaan liittyvää monialaista lainsäädäntöä tai sitä kehitetään parhaillaan, ja se vaikuttaa biomassan tuotantoon ja kulutukseen. Haasteena on varmistaa EU:n ja kansallisten biomassaa koskevien politiikoiden johdonmukaisuus ja huolellinen harkinta.

Kaiken kaikkiaan biomassaa tarvitaan monin tavoin hiilestä irtautumiseen, koska se voi korvata hiili-intensiivisiä fossiilisia polttoaineita tai rakennusmateriaaleja. Tämä lisää kuitenkin korjatun biomassan kysyntää, mikä puolestaan voi johtaa muutoksiin maankäytössä ja vahingoittaa ekosysteemejä. Samaan aikaan luonnon hyödyntäminen nähdään yhtenä ratkaisuna hiilipoistotavoitteisiin ja kannustetaan tehostamaan hiilen sitomista metsiin ja muihin maaekosysteemeihin. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten biomassaa on saatavissa hiili-intensiivisten materiaalien ja tuotteiden korvaamiseen.

Lisäksi biomassan tuotannolliset näkökohdat liittyvät biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemien suojelua koskeviin poliittisiin tavoitteisiin, jotka edellyttävät vähentämään ulkoisten tuotantopanosten, intensiivisten käytäntöjen ja haitallisten kemiallisten aineiden käyttöä sekä keskittymään samanaikaisesti luontoon perustuviin ratkaisuihin. Näiden politiikkojen odotetaan yleisesti hyödyttävän luontoon jäävien biomassavarastojen laatua ja määrää, mutta niiden odotetaan myös johtavan biotaloudessa käytettävän biomassan nettotuotannon vähenemiseen. Lisäksi siirtyminen kiertotalouteen voi vähentää primaaristen biomassamateriaalien kysyntää ja lisätä sekundaarisen biomassan saatavuutta esimerkiksi kierrätyksen kautta.

Kuten on havaittavissa, biomassan käyttöön liittyy joitakin haasteita Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin nähden. Vaikka jokin biomassan käyttötapa voisi hyödyttää yhtä yksittäistä toimintapoliittista tavoitetta, se voi olla epätarkoituksenmukaista toisen poliittisen tavoitteen kannalta. Raportin tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen keskusteluun tuomalla esiin faktoja ja tutkimustietoa.

Seuraavaksi käännymme raportin tulosten kanssa eri sidosryhmiemme ja Eionet-verkoston puoleen, jotta syntyisi parempi käsitys tietotarpeista sekä siitä, miten EEA voisi edistää biomassaan liittyvien ongelmien ratkaisua.