Kotitalouksien kulutus

Tavaroiden ja palvelujen kulutus EYK:n jäsenvaltioissa lisää voimakkaasti maailmanlaajuista resurssien käyttöä – ja siihen liittyviä ympäristövaikutuksia. Eurooppalainen kulutus (ruoka ja juoma, asuminen, liikkuminen ja matkailu) aiheuttaa yhä suuremman osan maailman ympäristöpaineista ja -vaikutuksista, mikä johtuu maailmankaupan kasvusta. Jotta vaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää, yksityisten ja julkisten kulutustottumusten on muututtava. Näin tehostetaan kehittyvien teknologioiden ja tuotantoprosessien hyötyjä.

Vuosina 1990–2010 kulutusmenot EU:n 27 jäsenvaltiossa kasvoivat 33 prosenttia. Länsi-Balkanin maissa ja Turkissa kasvu oli jyrkkää: Balkanin maissa menot kasvoivat kyseisinä vuosina 120 prosenttia ja Turkissa 63 prosenttia. Kotitaloudet kuluttavat kahdesta kuuteen kertaa enemmän kuin julkinen sektori. Euroopassa kulutettujen hyödykkeiden kielteiset ympäristövaikutukset ovat maailmanlaajuiset: luonnonvarojen käytön, tuotannon, jalostuksen ja kuljetuksen vaikutukset ilmenevät myös muilla alueilla.

Ruokailu- ja juomatottumuksemme johtavat merkittävään ympäristökuormitukseen. Aiheutamme välitöntä kuormitusta matkustamalla kauppoihin, säilömällä, keittämällä ja tuottamalla jätettä. Vielä merkittävämpää on välillinen kuormitus, joka syntyy ruuan tuotannosta, jalostuksesta ja kuljetuksesta.

Ostamme yhä enemmän sähkölaitteita ja elektroniikkaa, kuten televisioita, PC-tietokoneita, kannettavia tietokoneita, matkapuhelimia ja keittiölaitteita, ja vaihdamme ne myös uusiin entistä useammin. Kotitalouksien sähkönkulutus on kasvussa. Asuntoja kehitetään entistä energiatehokkaammiksi, mutta lämmitykseen kuluva energiankulutus laskee vain vähän, koska rakennamme entistä suurempia asuntoja entistä pienemmille perheille. Vuonna 2008 jokainen Euroopan kansalainen heitti pois noin 445 kg kotitalousjätettä.

Automatkailu ja lentoliikenne lisääntyvät edelleen, mikä lisää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Lisääntynyt autoliikenne on huomattava ilman saastumisen aiheuttaja, minkä lisäksi se aiheuttaa kaupungeissa meluongelmia. Nykyinen suuntaus muuttaa asumaan väljästi rakennetuille kaupunkialueille johtaa kaupunkirakenteen hajautumiseen, mikä puolestaan lisää energian, luonnonvarojen, liikenteen ja maan kulutusta.

Matkailu lisääntyy nopeasti, ja matka paikasta toiseen tehdään useimmiten henkilöautolla tai lentokoneella. Matkailukohteissa veden ja energian kulutuksella, maankäytöllä sekä jätteiden ja jäteveden tuotannolla on usein merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Euroopan unionin politiikka

EU:n politiikassa on vasta äskettäin alettu käsitellä kestämättömien kulutustottumusten tuomia haasteita. EU:n aloitteiden, kuten yhdennetyn tuotepolitiikan ja ekologista suunnittelua koskevan direktiivin (2009/125/EY), tarkoituksena on pienentää tuotteiden ympäristövaikutuksia, myös energiankulutusta, koko niiden elinkaaren ajan. Lisäksi EU tukee politiikallaan innovaatiota edistäviä markkinoita edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen kautta. Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2008 kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman, jota on määrä tarkastella uudelleen vuonna 2012. Sillä vahvistetaan elinkaariajattelua, tuetaan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja käynnistetään kulutustottumuksia koskevia toimia. Nykyinen politiikka perustuu kuitenkin usein vapaaehtoisiin välineisiin, joten sillä ei voida riittävästi vaikuttaa kestämättömän kulutuksen taustalla oleviin syihin. Politiikalla pyritäänkin yleensä vain pienentämään vaikutuksia.

Euroopan komissio hyväksyi syyskuussa 2011 etenemissuunnitelman kohti resurssitehokasta Eurooppaa. Siihen sisältyy ehdotuksia, joilla tuetaan ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja puututaan tuotteiden ympäristöjalanjälkeen. Etenemissuunnitelmalla pyritään määrittämään yhteinen metodologia, jotta voidaan arvioida, esitellä ja vertailla tuotteiden, palveluiden ja yritysten ympäristönsuojelullista tasoa, sekä varmistamaan, että kuluttajien käyttäytymistä ymmärretään paremmin. Lisäksi siinä suositellaan toimia, joiden avulla voidaan vähentää ympäristövaikutuksia ravinnon, asumisen ja liikkumisen kulutusalueilla.

Kestävä kulutus on avainasemassa YK:n ympäristö‑ ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksytyssä kestävän kehityksen Agenda 21 -toimintaohjelmassa. YK:n kestävän kehityksen kokouksessa 2012 (Rio+20) pyrkimyksenä on saada aikaan sopimus kestävän kulutuksen ja tuotannon maailmanlaajuisesta puiteohjelmasta. Monia aloitteita ja toimia on toteutettu myös kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti esimerkiksi osana alueellisia kestävän kehityksen strategioita ja Agenda 21 -prosesseja.

Kestävä kulutus on yhteinen haaste, jossa kaikkien toimijoiden on otettava vastuu, myös julkisten viranomaisten, yritysten ja kuluttajien.

EYK:n toiminta

EYK toimii kulutuksen alalla seuraavasti:

• Indikaattorit: EYK on kehittänyt kestävän kulutuksen ja tuotannon indikaattoriviitekehyksen. Indikaattoreita lisätään EYK:n verkkosivustolle vähitellen vuoden 2012 aikana.
• Analyysit ja arviot: kulutusta ja kulutuksen ympäristövaikutuksia Euroopassa ja sen ulkopuolella arvioidaan panos-tuotos-analyysin avulla; myös kulutuksen ympäristövaikutuksia arvioidaan (esim. "Euroopan ympäristö – Tila ja näkymät 2010" ‑raportin (SOER 2010) kulutusta ja ympäristöä käsittelevä teemakohtainen arvio sekä SOER 2010 ‑raportin yhteenvedon luonnonvaroja ja jätteitä koskeva luku).
• Politiikan analysointi: konferenssien ja seminaarien järjestäminen (esim. maaliskuussa 2011 järjestetty EYK:n ja maailman elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvoston (WBCSD) yhteinen kestävän kehityksen seminaari, jossa luotiin visio kestävistä elintavoista).
• EYK:n jäsenvaltioiden kansallista politiikkaa koskevien tietojen keruu ja analysointi (esim. maakohtaiset tietosivut kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevasta politiikasta, 31 maan profiilit resurssitehokkuuspolitiikasta ja analyyttinen raportti resurssitehokkuuspolitiikasta).

EYK:n työtä tällä alalla tukee kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä Euroopan aihekeskus (ETC/SCP).

Tulevaisuuden näkymät

Vuonna 2012 EYK tukee Euroopan komission ja parlamentin, EYK:n jäsenvaltioiden sekä yhteistyömaiden toimintaa julkaisemalla verkossa indikaattoreita, joilla mitataan kestävän kulutuksen ja tuotannon etenemistä, sekä julkaisemalla päivitetyn version kulutusta ja ympäristöä koskevasta vuoden 2010 arvioinnista. Lisäksi EYK tukee YK:n kestävän kehityksen kokousta 2012 useilla toimilla, jotka liittyvät muun muassa kestävään elämiseen ja kestäviin liiketoimintamalleihin.

Lisätietoja

• Kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä Euroopan aihekeskus (ETC/SCP)
• EDCNRP-järjestelmä (Environmental Data Centre on Natural Resources and Products)
• Euroopan komissio
• Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen osasto
• YK:n ympäristöohjelma (UNEP)
• YK:n kestävän kehityksen kokous 2012 (Rio+20)
• Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)

• EU:n kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelma
• Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa

• Kestävän kulutuksen ja tuotannon indikaattoriviitekehys
• SOER 2010 ‑raportin kulutusta ja ympäristöä käsittelevä teemakohtainen arvio
• "Euroopan ympäristö – Tila ja näkymät 2010" ‑raportin (SOER 2010) yhteenveto
• EYK:n ja maailman elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvoston (WBCSD) yhteinen kestävän kehityksen seminaari
• Maakohtaiset tietosivut kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevasta politiikasta
• Resurssitehokkuus Euroopassa – Politiikat ja lähestymistavat 31 EYK:n jäsenvaltiossa ja yhteistyömaassa
• Tutkimus resurssitehokkuuspolitiikasta ja lähestymistavoista – 31 maan profiilit