Article

Ei ainakaan minun takapihalleni — Kansainväliset jätteiden siirrot ja ympäristö

Vaihda kieli

Article Julkaistu 23.02.2009 Viimeksi muokattu 11.05.2021

Topics: Resurssitehokkuus ja jätteet Resurssitehokkuus ja jätteet

Jätteitä ilman rajoja: 35-vuotias Zhang Guofu ansaitsee 700 euroa kuukaudessa. Se on huomattavan suuri kuukausipalkka Kiinan maaseudulla. Hän seuloo jätteitä: muun muassa englantilaisen supermarketketjun ostoskasseja ja englanninkielisiä DVD-levyjä. Totuus on, että Lontoossa roskakoriin päätyvä jäte voi helposti päätyä 8 000 kilometrin päässä Kiinan Pearl River -joen suistossa sijaitsevaan kierrätystehtaaseen.

Kaikenlaiset jätteet liikkuvat. Kehittyneistä maista kuljetetaan yhä suurempia määriä varsinkin jätepaperia, muovijätteitä ja metalliromua kehitysmaihin, joissa ympäristövaatimukset eivät ole yhtä tiukat. Valtamerillä seilaa joka päivä isoja laivoja, jotka kuljettavat hyödykkeitä Aasian kehittyvistä talouksista länteen. Laivojen omistajat ovat vain tyytyväisiä, kun laivojen ei tarvitse palata tyhjinä ja ottaa painolastia: alukset kuljettavat jätteitä Euroopasta Aasian kierrätettäväksi.

Tämä ei suinkaan tarkoita, ettei jätteiden siirtoja säänneltäisi. Sekä YK että EU ovat saattaneet voimaan tarkat säännöt siitä, mitä saa kuljettaa ja mihin. "Vaarallisten jätteiden" (ihmisille tai ympäristölle mahdollisesti vaarallisten jätteiden) kansainvälistä kauppaa säännellään maailmanlaajuisesti YK:n Baselin yleissopimuksella.

Yleissopimukseen sisältyvää kieltoa ei ole ratifioitu riittävän monissa maissa, jotta se olisi voimassa yleismaailmallisesti. EU:ssa on kuitenkin käytössä rajoituksia. "Vaarallista jätettä" saa kuljettaa ainoastaan "kehittyneisiin maihin", joissa on käytössä tarpeellinen tekniikka sekä voimassa riittävät turvallisuus- ja ympäristölait. Rajoitusten osalta "kehittyneellä maalla" tarkoitetaan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenvaltiota.

EU:n pitkäaikaisena tavoitteena on, että jokainen jäsenvaltio hävittää omat jätteensä itse (läheisyysperiaate). Koska vaarallisten jätteiden ja ongelmajätteiden siirrot EU:n jäsenvaltioista muualle hävitettäviksi lähes nelinkertaistuivat vuodesta 1997 vuoteen 2005, tavoite on edelleen saavuttamatta.

Jätteiden vientiä ja tuontia ohjaavat tekijät vaihtelevat: erityisen käsittelytekniikan saatavuus, raakaainepula sekä hävittämisen ja talteenoton hintojen erot.

EU:n politiikka, jossa on asetettu tavoitteet myös kierrätykselle, johtaa jätteiden kuljettamiseen niistä jäsenmaista, jotka eivät pysty itse täyttämään tavoitteitaan. Markkinoilla liikkuvien jätteiden määrät pitävät kustannukset alhaisina esimerkiksi Kiinassa, joka tarvitsee edullisia raakaaineita. Niin kauan kuin näitä jätteitä ei voida käsitellä niiden syntypaikalla eikä jäte sisällä vaarallisia aineita, tätä kauppaa pidetään hyväksyttävänä.

Onko vanha televisiosi matkustellut enemmän kuin sinä?

Euroopassa on voimassa vaarallisten jätteiden ja ongelmajätteiden kuljetuksia koskeva lainsäädäntö. Tarvitaan kuitenkin lisää näyttöä siitä, onko lainsäädäntö tehokas ympäristöön kohdistuvien paineiden lievittäjänä.

Vaaralliseksi luokiteltu elektroniikkajäte on tärkeä tekijä. Kun tätä jätettä puretaan Afrikassa ja Aasiassa, henkilösuojaimet ja ympäristön saastumisen ehkäisytoimet ovat usein heikot tai olemattomat. Komponentteja poltetaan usein ulkona, jotta metallit saadaan talteen. Ilmaan pääsee usein raskasmetalleja ja muita myrkyllisiä aineita sisältäviä lentotuhkahiukkasia, jotka lisäävät väestön altistumista. Lisäksi ruoka, maaperä ja pintavedet saastuvat.

EU:ssa ja EU:sta kuljetettavasta sähkölaite- ja elektroniikkaromusta (WEEE) ei ole tarkkaa käsitystä, koska elektroniikkajätteiden siirtojen raportoinnissa käytetään osin moniselitteisiä koodeja. On vaikea päätellä, viedäänkö televisio käytettynä laitteena, mikä on hyväksyttävää, vai hävitettävänä jätteenä, mikä on kiellettyä. Yleensä sähkölaite- ja elektroniikkaromun vienti EU:sta OECD:n ulkopuolisiin maihin on kielletty. Silti esimerkiksi edelleen toimivan television vienti on täysin hyväksyttävää.

Kiellon rikkomisesta on perusteellisesti dokumentoituja esimerkkitapauksia. Näyttää nimittäin siltä, että merkittävä osa OECD:n ulkopuolisiin maihin käytettyinä vietävistä televisiolaitteista, tietokoneista, näytöistä ja puhelimista on ostettua jätettä, josta on tarkoitus ottaa talteen komponentteja ja edellä mainittuja osia.

Jollei EU pysty valvomaan riittävästi itse määräämänsä sähkölaite- ja elektroniikkaromun vientikieltoa OECD:n ulkopuolisiin maihin, se voi hankaloittaa huomattavasti Baselin yleissopimuksen mukaisen maailmanlaajuisen kiellon ratifiointia.

Sähkölaite- ja elektroniikkaromua koskevien tarkkojen tietojen jäljittäminen

Jätteitä koskevien tietojen löytämiseen, tarkistamiseen ja analysointiin liittyvistä vaikeuksista huolimatta EEA on yhdessä Resurssit ja jätehuolto -teemakeskuksensa kanssa selvittänyt jätteiden siirtoja EU:sta muualle.

Euroopan kauppatilastojen perusteella voidaan selvittää EU:sta muualle käytettyinä siirrettävien elektroniikka- ja sähkölaitteiden määrät, koot ja vientiarvot ( kuva 1).

Vuonna 2005 EU:sta siirrettiin Afrikan maihin yli 15 000 tonnia väritelevisiovastaanottimia. Pelkästään Nigeriaan, Ghanaan ja Egyptiin saapui päivittäin noin 1 000 televisiovastaanotinta. Afrikkaan vietyjen väritelevisiovastaanottimien keskimääräinen arvo on hyvin pieni: koko Afrikassa kappalehinta oli 64 euroa, ja edellä mainittujen kolmen maan keskiarvo oli 28 euroa. Vertailun vuoksi Euroopassa myydyn televisiovastaanottimen keskimääräinen arvo on 350 euroa.

Afrikkaan vietyjen televisioiden alhainen kappalekohtainen arvo viittaa siihen, että suuri osa näistä käytettyinä vietävistä tuotteista on todennäköisesti jätettä.

Koska nämä luvut koskevat pelkästään televisioita, käytettyjen tietokoneiden, matkapuhelimien, CD-soittimien ja muiden vastaavien laitteiden yhteenlaskettu vienti on oletettavasti huomattavasti laajempaa. Tämän perusteella EU:n säätämää kieltoa, joka koskee vaarallisen jätteen vientiä

Kuva 1 / Väritelevisiovastaanottimien vienti 25 jäsenvaltion EU:sta Afrikkaan, Aasiaan, Lähiitään, Yhdysvaltoihin ja muihin Euroopan maihin v. 2005. Lähde: EEA.

Muu kuin vaarallinen jäte

Muiden kuin vaarallisten jätteiden eli esimerkiksi paperin, muovin ja metallien kuljetukset EU:sta muualle lisääntyivät huomattavasti vuodesta 1995 vuoteen 2007 ( kuva 2), pääasiassa Aasiaan ja erityisesti Kiinaan.

Aasiaan viedyn jätepaperin määrä kymmenkertaistui. Muovien vienti lisääntyi 11-kertaiseksi ja metallien viisinkertaiseksi. Myös EU:n sisäisten jätteiden siirtojen määrä on kasvanut, joskin huomattavasti hitaammin.

Vuonna 2007 Aasiaan vietiin jätepaperia yhtä paljon kuin yhdestä EU-maasta toiseen. EU:n alueella kuljetettujen metallien määrä oli suurempi kuin Aasiaan siirretty määrä. Toisaalta EU:sta kuljetettiin Aasiaan enemmän muovijätettä kuin EU:n sisällä.

Kuva 2 / Jätepaperin kuljetusten kehitys esimerkkinä muun kuin vaarallisen jätteen siirroista EU:sta ja EU:ssa vuosina 1995–2007. Lähde: EEA.

Kierrätyksen kantavat voimat

Raaka-aineiden hinta on pysytellyt korkealla yli kymmenen vuoden ajan, mikä on puolestaan lisännyt kierrätyksen avulla talteen saatavien uusioraakaaineiden arvoa.

Euroopan metallijätteet, jätepaperi, muovijäte ja muut jätemateriaalit ohjautuvat nopeasti kasvavaan Aasian talouteen, joka ei saa tarpeeksi "upouutta" raaka-ainetta.

EU:n lainsäädäntö (esimerkiksi pakkausdirektiivi) edellyttää, että jäsenvaltiot saavuttavat tietyn kierrätystason, ja kannustaa samalla epäsuorasti kuljettamaan jätemateriaaleja kierrätettäväksi.

EU:n vaatimukset ainekohtaisista kierrätystasoista ovat johtaneet siihen, että markkinoilla on yhä enemmän kierrätyskelpoista jätemateriaalia. Esimerkiksi kierrätetyn paperisen ja pahvisen pakkausjätteen määrä kasvoi noin 24 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin vuosina 1997–2005. Samaan aikaan kierrätettyjen muovipakkausten määrä on lisääntynyt noin 10 miljoonasta tonnista 14 miljoonaan tonniin. Onko tämä hyväksi ympäristölle?

Kierrätettyjen jätemateriaalien käyttö uusien materiaalien sijaan on yleensä hyödyllistä ympäristön kannalta. Esimerkiksi kiloon kierrätysraakaaineesta valmistettua paperia tarvitaan vain puolet uusista raaka-aineista valmistetun paperin tarvitsemasta energiamäärästä. Kierrätetystä alumiinista valmistettavaan alumiiniin kuluu vain 5 prosenttia tavallisista raaka-aineista valmistettavan alumiinin tarvitsemasta energiamäärästä.

Näin ollen kierrätys yleensä edistää merkittävästi energiaperäisten hiilidioksidipäästöjen ja muiden ympäristöön kohdistuvien rasitusten vähentämistä.

Emme kuitenkaan aina tiedä, mitä jätteille tapahtuu niiden lähdettyä eurooppalaisesta satamasta, joten emme pysty määrittelemään, ovatko yksittäinen kuljetus ja jätteiden siirrot yleensäkään hyväksi vai haitaksi ympäristölle.

Katse tulevaisuuteen

EU:n sisällä rajat ylittävät jätteiden siirrot hävitettäviksi samoin kuin vaarallisten jätteiden ja ongelmajätteiden siirrot hyödyntämistä varten on ilmoitettava jäsenvaltioiden viranomaisille. Tämä jäsenvaltiokohtainen ilmoitus on hyvin perinpohjainen. Euroopan komissiolle jätteiden siirtotiedoista lähetetään kuitenkin tiivistetty versio, joten koko EU:ta koskeva yleiskatsaus on epätarkka.

Jos komissiolle ilmoitettaisiin yksityiskohtaisemmat tiedot varsinkin siirrettyjen jätteiden lajeista, yleiskatsaus mahdollistaisi huomattavasti tarkemman jätteidensiirtojen ympäristöja talousvaikutusten arvioinnin. Näin saataisiin selville, ovatko jätteiden siirtojen syynä paremmat käsittelyvaihtoehdot, suurempi kapasiteetti vai parempi hinnoittelu. Silloin ymmärrettäisiin myös paremmin, mikä on lievempien jätemääräysten, puuttuvan lainsäädännön ja heikomman lainvalvonnan osuus houkuttimina jätteiden siirtoihin vähemmän kehittyneille alueille. Parempi yleiskuva laillisista jätteiden siirroista koko EU:n alueella antaisi samalla osviittaa laittomien kuljetusten määrästä.

Koska tämäntasoista raportointia harjoitetaan jo kansallisesti – monet maat laativat yksityiskohtaisia kansallisia tilastoja jätteiden tuonnista ja viennistä – raportoinnin lisääminen ei kasvattaisi merkittävästi jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa.

Lähdeviitteet

Basel Action Network 2002: Exporting Harm. The high-tech trashing of Asia, February 2002.

EEA, 2007. Europe's environment — The fourth assessment, 2007.

EEA, 2008. Better management of municipal waste will reduce greenhouse gas emissions. EEA Briefing No 1/2008.

EEA, 2009. Environmental impacts from import and export of waste (in preparation).

ETC/RWM, 2008. Transboundary shipments of waste in the EU.

European Commission, 2007. The EU Member States reporting according to Commission Decision 99/412/EEC of 3 June 1999 concerning a questionnaire for the reporting obligation of Member States pursuant to Article 41(2) of Council Regulation No 259/93.

IMPEL (The European Union Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law), 2005. Threat Assessment Project, the illegal shipments of waste among IMPEL Member States, May 2005.

Greenpeace 2008: Chemical Contamination at E-waste recycling and disposal sites in Acra and Korforidua, Ghana — Greenpeace Research Laboratories, Technical Note 10/2008, August 2008.

Secretariat of the Basel Convention, 2007.

The Sun Newspaper, 5 August 2008.