All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.
See all EU institutions and bodiesTee jotain planeettamme hyväksi, tulosta tämä sivu vain tarvittaessa. Pienikin teko voi vaikuttaa valtavasti, kun miljoonat ihmiset totetuttavat sen!
Article
Vuoden lähestyessä loppuaan huomio maailmalla on kiinnittynyt ongelmaan, joka vaatii kiireellisiä toimia: ilmastonmuutosta on torjuttava, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä ja haitallisen kehityksen suunta on käännettävä.
Maailmanlaajuiset ilmastoneuvottelut, joita kutsutaan usein ilmastokokouksiksi tai ilmastoalan COP-konferensseiksi eli osapuolten konferensseiksi, kokoavat yhteen eri maiden edustajia kaikkialta maailmasta käsittelemään useita ilmastonmuutoksen ongelmia ja sopimaan niitä koskevista toimista. Aiheita ovat muun muassa ilmastonmuutoksen hillitseminen (miten maailmanlaajuisia päästöjä vähennetään), tilanteeseen sopeutuminen (miten maita tuetaan varautumisessa kasvavaan määrään ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia) sekä rahoitus (kuka maksaa mitäkin).
Ilmoittautuneita osallistujia saapuu paikalle vuosittain 30 000–40 000. Heihin lukeutuu johtajia yli sadasta maasta, kymmeniä tuhansia valtuuskuntia, kymmeniä tuhansia tarkkailijoita (kuten kansalaisyhteiskunnan ja nuorison edustajia) ja tuhansia toimittajia. COP-konferensseissa käytyjen tiiviiden neuvottelujen tulos on aina kompromissi. Nämä keskustelut auttavat kuitenkin hahmottelemaan maailmanlaajuista näkemystä ja kehitystä, jossa kaikilla mailla ja eri sidosryhmillä, kuten nuorison ja alkuperäiskansojen edustajilla, on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja välittää sanomansa maailmanlaajuiselle yleisölle.
Glasgow’ssa vuonna 2021 järjestetyn ilmastokokouksen (COP26) tavoitteena oli saavuttaa ilmastoneutraalius maailmassa vuoteen 2050 mennessä ja rajoittaa lämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Nämä tavoitteet määriteltiin ensimmäisen kerran Pariisin sopimuksessa vuoden 2015 kokouksen tuloksena. Tavoitteisiin päästäkseen maat sopivat muun muassa monista Pariisin sopimukseen perustuvista päätöksistä ja toimista.
Osapuolikokouksen tuloksena laaditussa Glasgow’n sopimuksessa painotettiin hätätilaa ja vaadittiin nopeutettuja toimia, hiilivoiman asteittaista vähentämistä ja vaiheittaista luopumista ”tehottomista” fossiilisten polttoaineiden tuista. Sopimuksessa kehotettiin myös lisäämään sopeutumistukea ja keskittymään menetyksiin ja vahinkoihin seuraavassa konferenssissa. Osapuolikokouksessa sovittiin myös muista asioista ja annettiin metsiä, metaania, autoja ja yksityistä rahoitusta koskevia julistuksia. Puutteista ja kompromisseista huolimatta neuvotteluissa edistyttiin konkreettisesti ja 1,5 asteen rajoitustavoitteesta pidettiin kiinni.
Vuoden kuluttua marraskuussa osapuolikokous (COP27) Sharm el-Sheikhissä Egyptissä järjestettiin täysin erilaisessa globaalissa tilanteessa. Taustalla olivat Ukrainan sota, korkea energian hinta ja ongelmat energian toimitusvarmuudessa, kiihtyvä inflaatio Euroopan hauraassa taloudessa pandemian jälkeen sekä ilmastonmuutoksen katastrofaaliset vaikutukset.
Glasgow'ssa saavutettua globaalia optimismia ei enää ollut Sharm el-Sheikhissä. Euroopan komission varapuheenjohtajan Franz Timmermansin tavoin monet katsoivat, että maiden ilmastokokouksessa esille tuomat konkreettiset toimenpiteet ja sitoumukset eivät vastanneet riittävästi kasvihuonekaasupäästöjen nopean ja radikaalin vähentämisen tarpeeseen. Hänen mukaansa edessämme on moraalinen ongelma, koska tällainen sopimus ei riitä vaikutusten lieventämiseen.
Samaan aikaan maat päättivät perustaa uuden rahaston tukemaan haavoittuvimpia maita, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista johtuvista menetyksistä ja vahingoista. Avoimiksi kuitenkin jäivät kysymykset siitä, kuka maksaa ja kuinka paljon, ketä tuetaan ja kuka siitä päättää. Tämänhetkisestä tilanteesta huolimatta Timmermans vahvisti EU:n kannan ja sitoutumisen ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin sekä EU:n jatkuvan tuen niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Nykyinen tilanne vaatii entistäkin enemmän kiireellisiä ja määrätietoisia ilmastotoimia.
Edustajat eri puolilta maailmaa kokoontuivat jälleen joulukuussa, tällä kertaa Montrealiin Kanadassa, sopiakseen maailmanlaajuisista toimista luonnon suojelemiseksi. Biologinen monimuotoisuus katoaa maailmasta hälyttävän nopeasti, ja vauhti kiihtyy. Tällä hetkellä noin miljoona lajia kuolee sukupuuttoon, ja monet maapallon ja hyvinvoinnin kannalta elintärkeät ekosysteemit ovat peruuttamattomien tuhojen partaalla. Nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä ja sen suunta käännettävä sekä samalla ennallistettava luonnonalueita kaikkialla maailmassa ja Euroopassa.
Tämänkertaisen biologista monimuotoisuutta käsittelevän osapuolten, jota kutsutaan yleisesti nimellä COP15 (koska se on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokous), tavoitteena on luoda globaali biologisen monimuotoisuuden kehys ajalle vuoden 2020 jälkeen. Kehyksessä on 21 tavoitetta, kuten tavoite suojella 30 prosenttia maapallosta vuoteen 2030 mennessä. Siinä tunnustetaan kiireellisten maailmanlaajuisten toimien tarve mutta korostetaan myös sitä, että on välttämätöntä muuttaa talous-, sosiaali- ja rahoitusmalleja nykyisten suuntausten pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi.
Toimet käsittävät erityisesti useampien maa- ja merialueiden suojelun ja ennallistamisen sekä kestämättömän toiminnan torjumisen keskeisillä toimialoilla, kuten maa-, metsä- ja kalataloudessa.
Se, onnistummeko kääntämään kehityksen, riippuu siitä, mitä teemme. Esimerkiksi suojelun piiriin saatettavan 30 prosentin osuuden on sisällettävä luonnon monimuotoisuuden keskittymät maailmanlaajuisesti. Tärkeää on myös se, miten suojelemme näitä alueita. Suojelujärjestelmien on mahdollistettava luonnon elpyminen. Hiilinieluina nämä alueet voivat olla tärkein liittolaisemme ilmakehän kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja auttaa selviytymään ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista.
Katsomatta siihen, onko kyseessä ilmastoa vai biologista monimuotoisuutta käsittelevä osapuolten konferenssi, ongelma on sama ja myös sen ratkaisu on sama. Ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat molemmat saman vaivan oireita.
Kulutamme Euroopassa ja muualla maailmassa enemmän luonnonvaroja kuin planeettamme tarjoaa. Tapa tuottaa kuluttamiamme tavaroita ja palveluja johtaa ilmastonmuutokseen ja heikentää luontoa. Viimeaikaiset kriisit ovat myös valaisseet vallitsevaa ja valitettavasti kasvavaa eriarvoisuutta toisaalta hyötyjen ja toisaalta terveysvaikutusten, ilmaston haavoittuvuuden ja toimeentuloriskin suhteen.
Ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen kustannukset kohdistuvat joihinkin ihmisiin muita enemmän. Vaikutukset kohdistuvat kuitenkin kaikkiin, ja pitkällä aikavälillä nämä vaikutukset kasvavat, ellei kehitystä käännetä tällä ratkaisevalla vuosikymmenellä. COP-konferenssit kannustavat jokaista ryhtymään rohkeisiin toimiin ja osoittamaan solidaarisuutta kaikkea elämää kohtaan maapallolla.
Toisenlainen tulevaisuus on mahdollinen. Voimme omaksua uusia tapoja ja sopeutua niihin sekä luoda uusia järjestelmiä. Yhdessä voimme kirjoittaa maapallolle toisenlaisen tarinan, jossa kaikki hyötyvät terveemmästä luonnosta ja vakaasta ilmastosta ja jossa riskit ja kielteiset vaikutukset on minimoitu. Vuonna 2030 tällainen tulevaisuus voi olla askeleen lähempänä.
Hans Bruyninckx
EEA:n toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu EEA:n uutiskirjeessä syyskuussa 2022.
For references, please go to https://eea.europa.eu./fi/articles/maapallon-tulevaisuus-on-ilmastossa-luonnossa or scan the QR code.
PDF generated on perjantai 22. marraskuuta 2024, 20.19
Engineered by: EEA:n web-tiimi
Software updated on 26 September 2023 08:13 from version 23.8.18
Software version: EEA Plone KGS 23.9.14
tallenna toimenpiteet
Jaa muiden kanssa