Lehdistötiedote - Kööpenhaminassa maanantaina 3. heinäkuuta 2006

Euroopan rannikkoalueet lähellä kriittistä pistettä

Vaikutukset miljoonien ihmisten vuotuisesta vaelluksesta merien rannoille arvioitu

Euroopan ainutlaatuista rannikkoympäristöä uhkaa yhä enemmän sen oma väestö. Tämä käy ilmi tänään Kööpenhaminassa julkistetusta Euroopan ympäristökeskuksen (EEA, European Environment Agency) tuoreesta raportista.

Raportissa ”The changing faces of Europe's coastal areas (Euroopan rannikkoalueiden muuttuvat kasvot) varoitetaan rannikkoalueiden etupäässä virkistyskäytön ja matkailun aiheuttamasta nopeasti kiihtyvästä hyödyntämisestä, mikä uhkaa tuhota rannikoiden ekosysteemien herkän tasapainon.

Euroopan kosteikoista (jotka enimmäkseen ovat rannikoiden tuntumassa) esimerkiksi on hävinnyt arviolta kaksi kolmasosaa 1900-luvun alun jälkeen. Välimeren alueen kehitys on johtanut ns. ”Välimeren muuriin”; raportin mukaan rannikosta yli puolet on betonin hallitsemaa.

“Rannikoiltamme löytyvät rikkaimmat ekosysteemimme, mitä tulee kasvien ja eläinten määrään ja moninaisuuteen. Rannikot ovat myös talouselämän porttikäytäviä Eurooppaan; ne ovat monissa yhteisöissä osa rakennetta, ja ne ovat erittäin tärkeitä elämänlaadullemme”, totesi EEA:n johtaja professori Jacqueline McGlade.

”Suojellaksemme rannikkoalueita niitä on kuitenkin arvostettava muutenkin kuin rentoutumispaikkoina tai liikenneväylinä, joiden rakentamis-, asumis-, virkistyskäyttö- ja laivaliikennepotentiaali on rajoittamaton. Ne olisikin nähtävä haavoittuvina järjestelminä, jotka ovat monissa yhteisöissä maiseman ja viihtyvyyden perusta”, jatkoi professori McGlade.

Raportista käy ilmi, että väestöntiheys Euroopan rannikolla on sisämaata korkeampaa ja kasvaa jatkossakin nopeammin. Rannikkoalueiden rakennettu maa-ala (pääasiassa teitä ja rakennuksia) kasvoi lähes kaikissa Euroopan maissa vuosina 1990--2000.

Nopeinta kehitys on ollut Portugalissa (34 %:n lisäys kymmenessä vuodessa), Irlannissa (27 %), Espanjassa (18 %) sekä Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa. Eniten muutos koettelee Välimeren länsiosan rantoja. Taloudelliset uudistukset, joista iso osa tehdään EU:n tukemana, ovat olleet keskeinen tekijä infrastruktuurin kehittämisessä, mikä puolestaan on vaikuttanut asutuksen leviämiseen.

Raportin mukaan ilmastonmuutos, ikääntyvä ja yhä vauraampi väestö, lisääntynyt vapaa-aika sekä halventunut matkustaminen lisäävät paineita, joista seuraa kriisi Euroopan rannikoilla.

“Ajatellaanpa infrastruktuuria, jota yhden perheen tuominen Pohjois-Euroopasta Espanjaan edellyttää. Siihen tarvitaan esimerkiksi liikennepoliittisia linjauksia ja tukia, passisopimuksia ja rahoitusta. Entäpä vaikutukset matkakohteessa? Matkailija voi tukea paikallista toimeentuloa ja työllistymistä. Samalla hän kuitenkin edistää myös saastumista ja ekosysteemin vahingoittumista alueilla, joilla suojelupolitiikka on vähäistä ja jotka kestävät huonosti voimakasta hyödyntämistä. Vaikka vaikutukset saattavat olla paikallisia, kuormitusta ja ratkaisuja on tarkasteltava koko Euroopan mittakaavasta”, totesi professori McGlade.

Vaikka tilanne on huolestuttava, tarjolla on uusia mahdollisuuksia torjua rannikkoalueiden ongelmia entistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla, jossa rannikkoa tarkastellaan jokien ja niiden valuma-alueiden, rannikko- ja merialueiden mosaiikkina. Raportissa pidetään tervetulleena toteutettavaa rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa (ICZM), jota Euroopan komissio tarkisti vuonna 2006.

“Rannikkoa suojaavien poliittisten aloitteiden historia Euroopassa on pitkä. Aloitteita ei kuitenkaan ole koskaan toteutettu yhtenäisesti. ICZM kattaa kaikki asiaankuuluvat osapuolet ja tarkastelee rannikkoaluetta pitkän aikavälin näkökulmasta tavoitteena tasapainottaa kehityksen tarpeet ja sellaisten resurssien suojelu, jotka ylläpitävät rannikon taloutta. Siinä otetaan huomioon myös yleinen huoli ympäristön sekä sosioekonomisen ja kulttuurisen tilan heikkenemisestä Euroopan rannikkoalueilla”, kertoi professori McGlade.

Huomautuksia toimittajille:

Koko raportin saa tarkasteltavakseen tästä EYK:n web-sivuston linkistä http://reports.eea.europa.eu/eea_report_2006_6/en

Lisätietoja EYK:sta web-sivustoltamme http://www.eea.europa.eu

Tietoa Euroopan rannikkoalueista

• Valtamerien saasteista 80 prosenttia on peräisin ihmisen toiminnasta maalla.
• Väestöntiheys on korkeampi rannikolla kuin sisämaassa. Väestöntiheys Euroopan rannikkoalueilla (NUTS3) on keskimäärin 10 prosenttia korkeampi kuin sisämaassa. Joissakin maissa osuus voi olla jopa yli 50 prosenttia. Monilla alueilla rannikon väestöntiheys on vähintään viisi kertaa suurempi kuin Euroopassa keskimäärin.
• Rakennettu maa-ala levisi 190 km²:n vuosivauhtia vuosina 1990--2000. Maapeitteen muuttaminen luonnontilasta kaupunkimaiseksi ja infrastruktuurin kehittäminen on peruuttamatonta. Näitä muutoksia pidetäänkin rannikkoalueiden kestokyvyn pääuhkina. Rakennetusta maasta 61 prosenttia käytettiin asumista, palveluita ja virkistystä varten.
• Muualta tulleiden eliöiden määrä Euroopan merissä kasvoi merkittävästi vuosina 1960--1980 ja erityisesti Välimerellä. Niiden vaikutus rannikkoalueiden alkuperäisiin ekosysteemeihin käy hankalaksi ja kalliiksi hallita. Hyvä esimerkki on kampamaneetti Mnemiopsis leidyi. Sen populaatio on kasvanut räjähdysmäisesti sen kulkeuduttua laivojen painolastivesissä 1980-luvun loppupuolella. Tästä on aiheutunut vahinkoa Mustanmeren kalakannoille sekä osterin ja jopa kotoperäisen meduusan populaatiolle (EYK, 2005b). Kampamaneetti on kulkeutunut jopa maan ympäröimään Kaspianmereen ja aiheuttanut siellä vakavia muutoksia koko ekosysteemille (Karpinsky et al., 2005).
• Merenpinnan lämpötila on noussut maailmanlaajuisesti keskimäärin 0,6 °C 1800-luvun loppupuolelta. Merenpinnan lämpeneminen on johtanut sekä merieliöstön siirtymiseen uusille elinalueille että häviämiseen. Myös poikkeavien ja myrkyllisten kasviplanktonien kukinnan esiintyvyys on lisääntynyt.