Euroopan merten tulevaisuus on epävarma, jos johdonmukaisiin toimiin ei ryhdytä heti

Muita keskeisiä havaintoja

• EU:n meritalous kasvaa jatkuvasti, ja kilpailun meren luonnonvaroista, kuten kalasta, fossiilisista polttoaineista, mineraaleista tai uusiutuvan energian tuotannosta ja tilasta, odotetaan tiivistyvän. Tämä tuo lisäpainetta jo ennestään ylihyödynnettyihin meren ekosysteemeihin. Tämän välttämiseksi toimialan kasvussa on päästävä eroon siitä, että meren ekosysteemi huononee ja köyhtyy, ja kasvu on rajoitettava meren kestävään käyttöön.
• EU:n tekemistä ja maailmanlaajuisista sitoumuksista huolimatta luonnon monimuotoisuuden vähenemistä Euroopan merissä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Suojelutilanne on edelleen epäsuotuisa monella merieliöiden lajilla ja meren luontotyypillä. Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota muun muassa merilintujen, merinisäkkäiden (hylkeiden ja valaiden) sekä kalakantojen, kuten turskan, haastavaan tilanteeseen.
• Yksittäisiin meriympäristön lajeihin suunnatuilla hoitotoimenpiteillä on onnistuttu parantamaan niiden tilannetta joillakin EU:n merialueilla. Nämä hajanaiset onnistumiset eivät kuitenkaan korvaa ihmisen toiminnasta johtuvien monien paineiden yhteisvaikutuksia kaikilla Euroopan merillä.
• Alueilla, joilla on käynnistetty ja tehty johdonmukaisesti alueellista yhteistyötä, tiettyjen paineiden kielteiset suuntaukset ovat alkaneet kääntyä. Tämä koskee esimerkiksi ravinteiden ja saastuttavien aineiden tasoja ja vieraslajien esiintymistä.
• Maan ja meren vuorovaikutus sekä rannikkoalueiden merkitys ovat tärkeitä ulottuvuuksia, jotka on otettava huomioon suunniteltaessa meriympäristöön kohdistuvien paineiden vähentämistä.
• Muutokset meren lämpötilassa ja happipitoisuudessa sekä meren happamoituminen ovat merkkejä siitä, että EU:n merialueilla tapahtuu kielteisiä systeemisiä muutoksia, jotka voivat edelleen vähentää merten ekosysteemien sietokykyä, muun muassa ilmastonmuutoksen osalta.Aiemmin täytäntöön pantujen EU:n ja alueellisten toimintalinjojen avulla on voitu tunnistaa useita hyödyllisiä kokemuksia merten ekosysteemien palauttamisessa. Niitä pitäisi hyödyntää, kun laaditaan toimenpiteitä ja ratkaisuja puhtaiden, terveellisten ja tuottavien merten aikaansaamiseksi.
• Poliittisella määrätietoisuudella, lisäresursseilla sekä lisäämällä sidosryhmien koordinointia ja käytäntöjen yhdentämistä Eurooppa pystyy saavuttamaan mertensä hyvän tilan nykyisessä EU:n poliittisessa kehyksessä vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vähennettävä merten ekosysteemeihin kohdistuvaa painetta. Vuoteen 2030 ulottuvan uuden EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on suojella 30 prosenttia Euroopan meristä ja saada kymmenen prosenttia tiukan suojelun piiriin. Sillä saadaan uutta vauhtia kyseisten paineiden vähentämiseen.
• Euroopan merten hyvän tilan saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen kestävän sinisen talouden ja merten aluesuunnittelun tavoitteiden saavuttamisen kannalta.