Elohopea on jatkuva uhka ympäristölle ja ihmisten terveydelle

Elohopeaa esiintyy ympäristössä luonnostaan. Yleensä se on kuitenkin turvallisesti sitoutuneena mineraaleihin eikä siitä aiheudu merkittävää riskiä. Ongelmia aiheutuu ihmisen toiminnasta, jonka seurauksena ympäristöön pääsee suuria määriä elohopeaa, joka voi sen jälkeen jäädä tuhansiksi vuosiksi esiintymään vapaasti ympäristössä. Vedessä ja sedimenteissä oleva elohopea on ensisijainen huolenaihe, koska se on erittäin myrkyllisessä muodossa ja eläimet voivat helposti saada sitä ravinnonoton yhteydessä, jolloin se päätyy ihmisten ravintoketjuun. Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt 10 kemikaalia, jotka ovat merkittävä kansanterveydellinen huolenaihe. Niistä neljä eli kadmium, elohopea, lyijy ja arsenikki ovat raskasmetalleja.

Ympäristöön on päässyt satoja tuhansia tonneja elohopeaa sen pitkäaikaisen käytön myötä. Elohopean määrä ilmakehässä on tällä hetkellä jopa 500 prosenttia luonnollisia määriä korkeampi. Valtamerissä elohopean pitoisuudet ovat noin 200 prosenttia luontaista pitoisuutta suuremmat.

Elohopean nykyiset käyttötarkoitukset vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Euroopassa elohopean käyttö on hyvin vähäistä. Tulevina vuosina niiden pääasiallisena käyttötarkoituksena ovat hampaiden täyteaineet, kun elohopean käyttöä teollisiin tarkoituksiin ei enää sallita. Muualla maailmassa elohopeaa käytetään vieläkin teollisessa toiminnassa ja pienimuotoisessa kullankaivussa.

Yksi suurimmista elohopeasaasteen lähteistä Euroopassa ja muualla on kiinteiden polttoaineiden (kuten kivihiilen, ruskohiilen, turpeen ja puun) polttaminen sekä teollisesti että kotitalouksissa. Mainitut polttoaineet sisältävät pieniä määriä elohopeaa, joka pääsee ympäristöön niiden palaessa. Nämä päästöt ovat keskeisin elohopeapäästöjen lähde Euroopassa, ja niiden aiheuttajia ovat muun muassa sähköntuotanto, sementin valmistus ja metallien tuotanto.

Ihmiset altistuvat elohopealle pääasiassa kalojen ja äyriäisten kautta. Merieläinten ravinnossaan saama elohopea ei yleensä poistu niiden elimistöstä vaan kertyy sinne ajan mittaan. Suurilla petokaloilla elohopean pitoisuudet ovat yleensä tavanomaista suuremmat, koska ne käyttävät ravinnokseen pienempiä eläimiä, joissa on jo jonkin verran elohopeaa. Suuremmista petokaloista, kuten tonnikalasta tai miekkakalasta, saadaan sen vuoksi yleensä enemmän elohopeaa kuin alempana ravintoketjussa olevista pienemmistä kaloista.

Terveysvaikutukset riippuvat annoksesta, mutta suurimpana huolenaiheena on elohopean vaikutus sikiöihin ja pieniin lapsiin. Sikiö voi altistua elohopealle kohdussa äidin syömien kalojen tai äyriäisten vuoksi. Tällä voi olla merkittäviä ja elinikäisiä vaikutuksia lapsen kehittyviin aivoihin ja hermostoon ja sen myötä muistiin, kielen kehitykseen, tarkkaavaisuuteen ja muihin taitoihin. Pelkästään Euroopassa arvioidaan vuosittain syntyvän yli 1,8 miljoonaa lasta, joiden elohopea-arvot ylittävät suositellut turvalliset rajat.

Eurooppa on aiemmin ollut merkittävä elohopean käyttäjä ja elohopeapäästöjen aiheuttaja. Käyttöä ja päästöjä ympäristöön on kuitenkin vähennetty huomattavasti 40:n viime vuoden aikana merkittävien lainsäädäntötoimien ansiosta. Muualla maailmassa elohopean käyttö ja päästöt ovat lisääntyneet ajan mittaan, mikä johtuu jatkuvasta taloudellisesta kehityksestä ja teollistumisesta. Tärkeimpiä päästöjen lähteitä ovat muun muassa kivihiilen poltto ja myös pienimuotoinen kullankaivuu.

Lokakuussa 2013 hyväksyttiin ensimmäinen maailmanlaajuinen kansainvälinen sopimus, Minamatan yleissopimus, jolla pyritään torjumaan elohopeaongelmaa. Vuonna 2017 voimaan tulleen yleissopimuksen on ratifioinut 98 osapuolta. Vaikka onkin liian aikaista arvioida yleissopimuksen vaikutusta, voidaan jo nyt sanoa, että se on erittäin merkittävä askel kohti yhteisiä maailmanlaajuisia toimia, joilla vähennetään elohopean aiheuttamaa saastumista.

Euroopassa ei enää tuoteta elohopeaa ja sen kysyntä vähenee tulevina vuosina. Eniten elohopeapäästöjä syntyy tulevaisuudessa poltosta, etenkin kiinteiden polttoaineiden, kuten kivihiilen, turpeen, ruskohiilen ja puun, poltosta.

Elohopeapäästöjen suurin lähde maailmanlaajuisesti on pienimuotoinen kullankaivu. Sitä harjoittavat yksityishenkilöt ja pienet ryhmät, jotka louhivat kultaa yksinkertaisin menetelmin ja pienin kustannuksin, yleensä sääntelemättömässä toimintaympäristössä. Tästä lähteestä on arvioiden mukaan peräisin runsas kolmannes maailmanlaajuisista päästöistä. Vaihtoehtoisten turvallisempien tekniikkojen käyttöönotto tällä alalla voisikin vähentää huomattavasti elohopean käyttöä ja päästöjä.

Vaikka elohopean käyttö ja päästöt ovat ajan myötä vähentyneet esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, elohopeapitoisuudet ympäristössä pysyvät todennäköisesti suurina pitkään, koska elohopean elinikä ympäristössä on pitkä ja elohopeapäästöt lisääntyvät maapallon muilla alueilla. Päästöt myös kulkeutuvat pitkiä matkoja. Niinpä noin puolet Euroopan elohopealaskeumasta on peräisin maanosan ulkopuolelta.

EYK kerää tietoa teollisen toiminnan elohopeapäästöistä ilmaan ja veteen epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin (E-PRTR) avulla sekä arvioita ilmaan kohdistuvista päästöistä monista eri lähteistä EU:n lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Lisäksi EYK kerää vesistöjen epäpuhtauspitoisuuksia koskevia tietoja vesipuitedirektiivin nojalla. Tuoreimmat käytettävissä olevat tiedot, jotka EYK on julkaissut veden tilaa koskevassa raportissaan, osoittavat, että lähes 46 000 pintavesistöä Euroopassa ei täytä direktiivissä asetettuja elohopean raja-arvoja.

EYK on myös mukana ihmisen biomonitorointia koskevassa EU:n hankkeessa, jonka tavoitteena on saada parempaa näyttöä kansalaisten todellisesta altistumisesta kemikaaleille, myös elohopealle, ja niiden mahdollisista terveysvaikutuksista.

Näin saadaan tietoja Euroopan nykyisten toimintalinjojen saavutusten seuraamisen tueksi ja esimerkiksi teollisuuden sääntelyn ja kemikaalien alan uusien toimintapolitiikkojen kehittämistä varten sekä Minamatan yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen tueksi.

Nämä tiedot esitetään EYK:n hiljattain julkaisemassa raportissa ”Mercury in Europe's environment”, jossa käsitellään kattavasti elohopeaa koskevia terveys- ja ympäristökysymyksiä sekä elohopeaa koskevia toimintalinjoja.

Jokainen meistä voi jollakin tavalla vähentää omaa altistumistaan elohopealle ja myös estää elohopean pääsemistä ympäristöön. Esimerkiksi kansalliset elintarviketurvallisuusviranomaiset antavat usein konkreettisia neuvoja siitä, kuinka kansalaiset voivat saada terveyshyötyjä kalan syönnistä ja samalla rajoittaa altistumista elohopealle. Ne antavat myös ohjeita kalojen syönnistä raskaana olevien naisten ja pienten lasten osalta.

Elohopeaa on myös yleisesti käytettävissä laitteissa, kuten paristoissa, lampuissa ja sähkölaitteissa. On varmistettava, että nämä materiaalit käsitellään ja hävitetään asianmukaisesti siten, että niiden sisältämä elohopea voidaan ottaa turvallisesti talteen eikä se päädy ympäristöön. Elohopeapäästöjä voidaan myös vähentää välttämällä kiinteiden polttoaineiden käyttöä asuntojen lämmityksessä silloin, kun käytettävissä on muita vaihtoehtoja. Siirtyminen elohopeattomien täyteaineiden käyttöön hammashoidossa vähentää elohopean käyttöä entisestään.

Ian Marnane

Kestävän resurssien käytön ja teollisuuden asiantuntija

Euroopan ympäristökeskus

Haastattelu on julkaistu EYK:n uutiskirjeen syyskuun 2018 numerossa, EEA Newsletter 03/2018