seuraava
edellinen
kohdat
European Union flag
Home
Topics
Analysis and data
Countries
Newsroom
About us

Tietoa maataloudesta

Vaihda kieli
Sivu Viimeksi muokattu 23.11.2023
4 min read
Maatalousala on yksi suurimmista maankäyttäjistä Euroopassa, ja siten se on myös olennainen osa maaseutualueiden maisemaa. Maataloudella on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia ympäristöön, ja se on itse riippuvainen luonnonvaroista.

_DGP5161_2.jpg

More photos

Maatalousmaalla on kaikkialla EU:ssa merkittävä rooli maankäyttösuunnitelmissa. Laidunmaan ja viljelymaan yhteenlaskettu osuus Euroopan maanpeitteestä on 39 prosenttia (Euroopan ympäristökeskus (EEA), 2017a). Maatalousala on merkittävä luonnonvarojen käyttäjä, ja sen suhde ympäristöön on moniulotteinen (OECD, 2017). Jäljempänä esitettävät tiedot heijastavat EU:n maatalousalan tuottavuutta ja vaikutuksia:

  • Vuonna 2015 noin 94 prosenttia Euroopan ammoniakkipäästöistä oli peräisin maataloudesta – pääasiassa lannan varastoinnin, lietteen levityksen ja epäorgaanisten typpilannoitteiden käytön kaltaisista toimista.
  • Turvemaan kuivattamisesta maatalouskäyttöön aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat vuosittain 100,5 Mt, kun taas metsätalouskäytön osalta vastaava luku on 67,6 Mt. Maan kuivattamisesta aiheutuvien 173 Mt:n kokonaispäästöjen myötä EU on toiseksi suurin turvemaan hiilidioksidipäästöjen tuottaja (Indonesian jälkeen) (Berge et al., 2017).
  • Kastelun vuoksi maatalous aiheuttaa voimakkaita paineita uudistuville vesivaroille. Alalla käytetään kausittain yli 50 prosenttia Euroopassa käytettävästä vedestä.
  • Maatalous on yksi suurimmista pinta- ja pohjaveteen kulkeutuvien nitraattien lähteistä. Monilla alueilla Euroopassa – usein niillä, joilla harjoitetaan tehomaataloutta – nitraattipitoisuudet ovat edelleen liian korkeat.
  • Noin 9 prosenttia maatalousmaasta kuuluu Natura 2000 -alueisiin – EU:n laajuiseen luonnonsuojelualueiden verkostoon.
  • Maatalouden osuus uusiutuvan energian tuotannosta on 25 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia eli 12,3 prosenttia EU:n koko tuotannosta (2015). Vuosina 2013–2015 uusiutuvan energian tuotanto maataloudess on kasvanut noin 15 prosenttia (maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, 2017).
  • Maatalous on kiinteä osa elintarvikejärjestelmiä, ja EU:ssa tuotetaan hyvin monenlaisia elintarvikkeita.
  • EU on vahvasti omavarainen useimpien maatalouden alkutuotteiden osalta. Se on myös suurin yksittäinen elintarviketuotteiden, mukaan lukien jalostettujen elintarvikkeiden, viejä (Euroopan komissio, 2016a).

 

Euroopan maatalouden kaksi suurinta haastetta ovat ilmastonmuutos (EEA, 2017c) ja maan muuntaminen esimerkiksi asutusalueeksi ja infrastruktuurin käyttöön EEA, 2017a). Ilmastonmuutos edellyttää kasvilajikkeiden sopeutumista ja aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä (lisätietoja ilmastonmuutoksesta Euroopan ympäristökeskuksen työtä tällä alalla käsittelevällä sivustolla tai Climate-ADAPT-portaalissa) ja siten se edellyttää myös perusteellista riskinhallintaa. Maan ottaminen infrastruktuurin käyttöön vähentää maatalousmaata monilla alueilla.

Keskeisiä kehityssuuntia

Vaikka maatalousalan kehitys riippuu monesta tekijästä ja alueellisista eroista, EU:n tasolla voidaan havaita tiettyjä kehityssuuntia. Maatalousmaaksi katsottavan maa-alueen kokonaispinta-ala pienenee, ja maan ottaminen esimerkiksi infrastruktuurin käyttöön vaikuttaa alaan. Tämän lisäksi maatilojen määrä pienenee ja maatilojen keskimääräinen koko kasvaa.

Kaikki kolme tekijää – maan ottaminen infrastruktuurin käyttöön, tuotannon tehostuminen ja laajentuminen – johtavat luontoarvoiltaan arvokkaiden maatalousmaiden vähenemiseen ja viljelymaiden lintupopulaatioiden pienenemiseen.

Viime vuosina äärimmäiset sääolosuhteet ovat vaivanneet yhä enemmän maatalousalaa. Ilmastonmuutoksesta johtuvat raekuurot, rankkasateet, tulvat ja kuivuus ovat johtaneet satojen pienenemiseen (EEA, 2017c).

Taustaa

Maatalousalan kehittymiseen vaikuttaa vahvasti EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) (ks. Köster, 2010). EU:n maatalouspolitiikka luotiin 1900-luvun puolivälissä, ja siitä alkaen sillä on ollut vahva taloudellinen ulottuvuus. Viimeisten 50 vuoden ajan tarjotuissa tukityypeissä on kuitenkin tapahtunut muutos ja siirtyminen ensisijaisesti alakohtaisesta politiikasta yhdennetympään maaseudun kehittämispolitiikkaan, jossa toteutetaan rakennetoimenpiteitä ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä. Nykyisin yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) koostuu seuraavista kahdesta pilarista: pilari 1, josta katetaan viljelijöiden suorat tuet ja markkinatoimenpiteet, ja pilari 2, josta tuetaan maaseudun kehittämisohjelmia.

Kaudella 2010–2014 EU:n tukien keskimääräinen osuus maatalouden tuotannontekijätulosta[1] oli yli 35 prosenttia ja viljelijöille maksettavien suorien tukien osuus 28 prosenttia. Nämä luvut vaihtelivat yli 90 prosentista (kaikki tuet) ja noin 45 prosentista (suorat tuet) Slovakiassa noin 15:een ja 12 prosenttiin Alankomaissa (Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu, 2017). Euroopan komissio julkaisi kesäkuussa 2018 lainsäädäntöehdotuksen EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Siinä pyritään lisäämään tulossuuntautuneisuutta ja otetaan huomioon vaikutukset ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin.

Maataloustuotantoa säännellään myös muilla EU:n ja kansainvälisillä asiakirjoilla, joista osa, kuten nitraattidirektiivi ja vesipuitedirektiivi, sisältyvät jo yhteisen maatalouspolitiikan rakenteeseen. Lisäksi viimeisten kymmenen vuoden aikana esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikalla on vauhditettu energiakasvien tuotantoa (OECD/FAO, 2017).

Alalla on tärkeä rooli myös EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Euroopan ympäristökeskuksen toiminta

Euroopan ympäristökeskus tekee yhteistyötä muiden EU:n organisaatioiden kanssa esimerkiksi yhteisten maatalouden ympäristöindikaattoreiden kokoamiseksi. EEA:n tietoja käytetään yhteisen maatalouspolitiikan seurantaan ja arviointiin esimerkiksi niin sanottujen asiayhteysindikaattoreiden laatimiseen. Panostamalla Copernicuksen maakartoituspalveluihin EEA tutkii mahdollisuuksia lisätä Copernicuksen tietojen käyttöä maatalouden ympäristöarvioinneissa. EEA pyrkii myös täyttämään maatalousalan maanhavainnointidataa ja -tuotteita koskevat tarpeet esimerkiksi täsmäviljelyteknologioiden soveltamista varten.

Muiden EU:n organisaatioiden kanssa tekemänsä tiiviin yhteistyön lisäksi EEA työskentelee yhdessä kansallisten ympäristö- ja maatalousalan asiantuntijalaitosten kanssa. Nämä laitokset ovat kiinteä osa EEA:n Euroopan ympäristön tieto- ja seurantaverkkoa (Eionet), jossa EEA:n 39 jäsenmaata ovat edustettuina. EEA pyrkii myös luomaan synergiavaikutuksia muiden kansainvälisten organisaatioiden, kuten taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), toimien kanssa. Lisäksi EEA tekee yhteistyötä tiedeyhteisön ja asiantuntijapaneelien, esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelmasta tuettavien hankeryhmien, kanssa.

 

Uusimpia julkaisuja

Äskettäin julkaistussa EEA:n raportissa ”Food in a green light” käsitellään elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta elintarvikejärjestelmän näkökulmasta.


[1] Maatalouden tuotannontekijätulolla mitataan kaikista tuotannon tekijöistä (maa, pääoma, työvoima) saatavia korvauksia riippumatta siitä, ovatko nämä tekijät tilan omistuksessa. Se edustaa tuotantotoimintaa harjoittavan maatilan tuottamaa kokonaisarvoa ja se määritellään tuotannon arvoksi, josta vähennetään muuttuvat kulut, poistot ja tuotantoverot ja johon lisätään tuotantotukipalkkiot. (Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, 2017)

Asiaan liittyvää sisältöä

Interactive charts

Uutisia ja artikkeleita

Asiaan liittyviä tietoja

Asiaan liittyviä indikaattoreita

Indicator Assessment
Archived
Use of freshwater resources Despite an estimated decrease of total water abstraction by 19 % since 1990 in Europe, the milestone set in the EU resource efficiency roadmap — i.e. a water abstraction should stay below 20 % of available renewable water resources in Europe — has not been achieved in 36 river basins corresponding to 19 % of Europe’s territory in summer 2015. Around 30 % of the total European population was exposed to water scarcity conditions in summer 2015 compared to 20% in 2014, mainly living in densely populated European cities, agriculture-dominated areas of southern Europe and small Mediterranean islands.  From 2000 to 2015, in the EU-28, there was an absolute decoupling of water abstraction (-9 %) and the gross value added generated from all economic sectors (+53 %). A rapid increase (+11%) has been observed in bottled water consumption from 2010, particularly in southern and western Europe.
Indicator Assessment
Archived
Abundance and distribution of selected species Between 1990 and 2015, the common bird index decreased by 8 % in the 26 EU Member States that have bird population monitoring schemes. This decrease is slightly greater (9 %) if figures for Norway and Switzerland are included. The decline in common farmland bird numbers in the same period was more pronounced, at 32 % (EU) and 30 % (EU plus Norway and Switzerland). The common forest bird index decreased by 3 % (EU) and 6 % (EU plus Norway and Switzerland) over the same period. Although the decline of all common birds has levelled off slightly since 2000, no trend towards recovery has been observed in the last years and the common farmland bird index continued to show a steep decline of 16 % between 2000 and 2015. Grassland butterflies also showed a significant rate of decline in the 19 European countries where butterfly population monitoring schemes exist, at 34 % (EU) and 32 % (all countries). Between 2000 and 2015, the index decreased by 17 % (EU) and 16 % (EU + Norway and Switzerland). 
Indicator Assessment
Archived
Abundance and distribution of selected species Since 1990, populations of common birds have decreased by around 13 % in the 26 EU Member States that have bird population monitoring schemes. The decrease is slightly worse (14 %) if figures for Norway and Switzerland are included. The decline in common farmland bird numbers in the same period was more pronounced, at 31.5 % (EU) and 34 % (EU plus Norway and Switzerland).  Grassland butterflies also showed a significant rate of decline (32 %) between 1990 and 2015 in the 19 European countries where butterfly population monitoring schemes exist. The rate of loss has slowed down in the last 10 years, but the population abundance trend remains negative.
Indicator Assessment
Archived
Use of freshwater resources Despite renewable water is abundant in Europe, signals from long-term climate and hydrological assessments, including on population dynamics, indicate that there was 24% decrease in renewable water resources per capita across Europe between 1960 and 2010, particularly in southern Europe. The densely populated river basinsin different parts of Europe, which correspond to 11 % of the total area of Europe, continue to be hotspots for water stress conditions, and, in the summer of 2014, there were 86 million inhabitants in these areas. Around 40 % of the inhabitants in the Mediterranean region lived under water stress conditions in the summer of 2014. Groundwater resources and rivers continue to be affected by overexploitation in many parts of Europe, especially in the western and eastern European basins. A positive development is that water abstraction decreased by around 7 % between 2002 and 2014. Agriculture is still the main pressure on renewable water resources. In the spring of 2014, this sector used 66 % of the total water used in Europe. Around 80 % of total water abstraction for agriculture occurred in the Mediterranean region.  The total irrigated area in southern Europe increased by 12 % between 2002 and 2014, but the total harvested agricultural production decreased by 36 % in the same period in this region. On average, water supply for households per capita is around 102 L/person per day in Europe, which means that there is 'no water stress'. However, water scarcity conditions created by population growth and urbanisation, including tourism, have particularly affected small Mediterranean islands and highly populated areas in recent years. Because of the huge volumes of water abstracted for hydropower and cooling, the hydromorphology and natural hydrological regimes of rivers and lakes continue to be altered. The targets set in the water scarcity roadmap, as well as the key objectives of the Seventh Environment Action Programme in the context of water quantity, were not achieved in Europe for the years 2002–2014.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Julkaisu Food in a green light - A systems approach to sustainable food This report takes a food system approach to analyse European production, consumption and trade of food, and associated environmental and human health aspects. Understanding the patterns, processes and actors involved allows for more coherent and effective policy interventions to reduce environmental pressures along the value chain, with potential co-benefits to human health and well-being. The report addresses both terrestrial and aquatic food production and goes beyond the environmental impact and economic performance of agriculture and fisheries. The focus is on long-term sustainability objectives, as laid down in the 2050 vision of the Seventh Environment Action Programme and the 2030 Sustainable Development Goals.
Julkaisu Landscapes in transition — An account of 25 years of land cover change in Europe Landscape is one of the most precious assets contributing to Europe's cultural identity. As landscape is determined to a large extent by land use, the study of land use changes, especially through changes in the land cover, provides clues to the drivers of the transitions that landscape is currently going through. New data on land cover change in Europe up to 2012 show that total land cover change increased from the 2000‑2006 period to the 2006‑2012 period.
Julkaisu Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016 This report is an indicator-based assessment of past and projected climate change and its impacts on ecosystems and society. It also looks at society’s vulnerability to these impacts and at the development of adaptation policies and the underlying knowledge base. This is the fourth ‘Climate change, impacts and vulnerability in Europe’ report, which is published every four years. This edition aims to support the implementation and review process of the 2013 EU Adaptation Strategy, which is foreseen for 2018, and the development of national and transnational adaptation strategies and plans.

Katso myös

Permalinks

Geographic coverage

For references, please go to https://eea.europa.eu./fi/themes/agriculture/intro or scan the QR code.

PDF generated on maanantai 23. joulukuuta 2024, 01.35

EEA Page URL QR
tallenna toimenpiteet
The EEA is an agency of the European Union

Engineered by: EEA:n web-tiimi

Software updated on 26 September 2023 08:13 from version 23.8.18

Software version: EEA Plone KGS 23.9.14

Koodi kehittäjille

Systems Status

Oikeudellinen huomautus

Creative commons license

CMS login