Vihreä infrastruktuuri: parempi elämänlaatu luontoon perustuvilla ratkaisuilla

Mitä vihreä infrastruktuuri on ja miksi se on tärkeää?

Euroopan komission vihreää infrastruktuuria koskevassa tiedonannossa kuvataan vihreää infrastruktuuria välineeksi, josta saadaan ekologista, taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä kehittämällä luonnonmukaisia ratkaisuja ja joka auttaa meitä ymmärtämään, kuinka arvokasta hyötyä luonto tuo yhteiskunnalle, ja mobilisoimaan investointeja tämän hyödyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Toisin sanoen vihreä infrastruktuuri on luonnontilassa olevien alueiden, osaksi luonnontilassa olevien alueiden ja muiden ekosysteemipalveluja tuottavien viheralueiden verkosto, joka tukee ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua.

Vihreällä infrastruktuurilla voi olla monia tehtäviä ja siitä voi aiheutua monenlaista hyötyä samalla alueella. Nämä tehtävät voivat liittyä ympäristöön (esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tai ilmastonmuutokseen sopeutuminen), yhteiskuntaan (esimerkiksi viemäröinnin tai viheralueiden rakentaminen) tai talouteen (esimerkiksi työpaikkojen tarjoaminen ja kiinteistöjen arvon nostaminen). Toisin kuin harmaan infrastruktuurin ratkaisut, jotka täyttävät tyypillisesti yksittäisen tarpeen kuten viemäröinti- tai liikenneratkaisut, vihreä infrastruktuuri houkuttelee, koska sen avulla voidaan ratkaista monia ongelmia samanaikaisesti. Perinteistä harmaata infrastruktuuria tarvitaan edelleen, mutta sitä voidaan usein vahvistaa luontoon perustuvin ratkaisuin.

Vihreää infrastruktuuria voidaan käyttää esimerkiksi vähentämään tulvavesien valumista viemäreihin ja päätymistä puroihin, jokiin ja järviin, hyödyntämällä kasvillisuuden ja maaperän luonnollista vedenpidätys- ja imemiskykyä. Vihreän infrastruktuurin hyötyihin voisi kuulua tällaisessa tapauksessa hiilen sitoutumisen lisääntyminen, ilmanlaadun parantuminen, kaupunkisaarekeilmiön lieveneminen ja villieläinten elinympäristön ja virkistysalueiden laajentuminen. Vihreät alueet parantavat myös kulttuuri- ja perinnemaisemaa, muodostavat paikoille omaleimaisen identiteetin ja kaunistavat kaupunkeja ja niiden lähialueita, joissa ihmiset asuvat ja työskentelevät. Tutkimusten mukaan vihreän infrastruktuurin ratkaisut ovat harmaan infrastruktuurin ratkaisuja edullisempia, ja niihin liittyy paljon sivutuotteena saatavaa hyötyä paikallistaloudelle, yhteiskuntarakenteelle ja laajemmin ympäristölle.

Mitä keskeisiä ongelmia vihreän infrastruktuurin kehittämiseen liittyy?

Vihreä infrastruktuuri on melko uusi ja monitahoinen asia, eikä sillä ole laajasti tunnustettua määritelmää. Myös kvantitatiivisista analyyseistä ja indikaattoreista on puutetta. Päättäjillä on tämän vuoksi vaikeuksia sisällyttää vihreää infrastruktuuria politiikkaan. Osa vihreästä infrastruktuurista on kuitenkin toisenlaista. Esimerkiksi viherkäytävillä ja luonnollisilla vesienhallintajärjestelmillä, kuten viherkatoilla, on yleensä selkeä tarkoitus, ja niillä aikaansaatujen tulosten arviointia varten on mittareita.

Vihreän infrastruktuurin rahoittaminen voi niin ikään näyttää monimutkaiselta, mutta sen lisäksi, että se tuottaa monenlaista hyötyä, kuten edellä todettiin, se tulee usein edullisemmaksi ja on vankempaa ja kestävämpää. Sen sijaan, että lähdettäisiin automaattisesti harmaista ratkaisuista, kuten patojen ja putkien käyttäminen tulvien torjunnassa, suunnittelijoiden tulisi tarkastella ensin tulvamaiden tai kosteikkojen kunnostamisesta saatavia hyötyjä.

Vihreä infrastruktuuri kuuluu olennaisesti myös EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan, mutta se ei ole pelkkä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen väline. Sillä voidaan edistää merkittävästi alueiden ja maaseudun kehittämistä, ilmastonmuutosta, katastrofiriskinhallintaa, maa- ja metsätaloutta sekä ympäristöä koskevien EU:n tavoitteiden täytäntöönpanoa.

Millaista on EU:n vihreää infrastruktuuria koskeva politiikka ja mitä edellä esitettyihin ongelmiin puuttumiseksi tehdään?

EU:n vihreää infrastruktuuria koskeva strategia kannattaa vihreän infrastruktuurin täysimittaista sisällyttämistä EU:n toimintalinjoihin, niin että siitä tulisi tavanomainen osa aluekehittämistä eri puolilla Euroopan unionia. Strategiassa todetaan myös, että vihreä infrastruktuuri voi tuoda osansa monenlaisiin EU:n toimintalinjoihin, joiden tavoitteet voidaan saavuttaa luontoon perustuvien ratkaisujen avulla, ja sijoitetaan vihreän infrastruktuurin käyttö Eurooppa 2020 -kasvustrategian yhteyteen.

Lisäksi luonnon monimuotoisuutta koskevalla strategialla pyritään varmistamaan, että "ekosysteemejä ja niiden tarjoamia palveluja ylläpidetään ja niitä parannetaan luomalla vihreää infrastruktuuria ja ennallistamalla ainakin 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä vuoteen 2020 mennessä". Siinä kehotetaan jäsenvaltioita myös kartoittamaan ja arvioimaan ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen tilaa alueellaan. Tämä työ edistää ekosysteemipalvelujen taloudellisen arvon arviointia ja näiden arvojen sisällyttämistä kirjanpito- ja raportointijärjestelmiin EU:ssa ja jäsenvaltioissa vuoteen 2020 mennessä.

Vihreälle infrastruktuurille on annettu tunnustusta myös muilla EU:n politiikanaloilla, erityisesti seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman, aluepolitiikan 2014–2020, vesipuitedirektiivin, nitraattidirektiivin ja tulvadirektiivin yhteydessä sekä EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Kaikki nämä aloitteet johtavat toivon mukaan vihreän infrastruktuurin parempaan käyttöön politiikan välineenä sekä paikallisiin käytännön ratkaisuihin.

Miten EYK osallistuu tähän työhön?

EYK on tehnyt vihreään infrastruktuuriin liittyvää tutkimusta tukeakseen päätöksentekijöitä ja kansalaisia. EYK julkaisi vuonna 2011 raportin vihreästä infrastruktuurista ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta (Green infrastructure and territorial cohesion), jossa korostettiin sellaisten välineiden kehittämisen merkitystä, joilla vihreää infrastruktuuria voidaan havaita ja mitata, ja annettiin tietoja kansallisen ja alueellisen tason painopisteiden ja tavoitteiden asettamista varten. Sitä käytettiin taustamateriaalina myös vihreää infrastruktuuria koskevassa komission tiedonannossa.

EYK:n tutkimuksessa, jossa tehtiin spatiaalinen analyysi vihreästä infrastruktuurista Euroopassa, arvioidaan vihreää infrastruktuuria ekologisena ja tilaan liittyvänä käsitteenä, joka edistää ekosysteemien terveyttä ja sietokykyä, edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja hyödyttää ihmisiä lisäämällä erilaisten ekosysteemipalvelujen tarjoamista (esimerkiksi ilmastonmuutoksen lieventäminen, keskeisten ekosysteemien tarjoaminen kasvi- ja eläinkunnalle ja elinympäristöjen välinen kytkeytyneisyys).

EYK:n laatima seurantaraportti, jossa tarkastellaan luontoon perustuvia ratkaisuja, kuten vihreän infrastruktuurin asemaa sään ja ilmaston muuttumisesta johtuvien luonnonuhkien vaikutusten lieventämisessä, julkaistaan pian. Sen pohjana on käytetty aiempia raportteja, ja siinä osoitetaan, miten vihreä infrastruktuuri lieventää sään ääri-ilmiöiden ja ilmastoon liittyvien ilmiöiden haittavaikutuksia. Sään ääri-ilmiöt ja ilmastoon liittyvät ilmiöt ovat kalleimpia ja tuhoisimpia luonnonuhkia Euroopassa ja koko maailmassa. Raportissa keskitytään tietyntyyppisiin ilmiöihin, jotka hyvin todennäköisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen jatkuessa, kuten maanvyörymiin, lumivyöryihin, tulviin ja myrskyhyökyaaltoihin. Lisäksi raportissa käsitellään vihreää infrastruktuuria ja ekosysteemipalveluja, jotka edistävät maailmanlaajuista ilmaston sääntelyä.

Gorm Dige

Haastattelu on julkaistu EYK:n uutiskirjeen numerossa 2015/3 syyskuussa 2015