Haastattelu – Tuottajakuluttajat ja energiakriisi: kansalaiset Euroopan energiasiirtymää edistämässä

Tuottajakuluttajuus vaikuttaa olevan yleistyvä ilmiö kaikkialla Euroopassa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Käsite tuottajakuluttajuus on hyvin laaja, ja määritelmät ovat usein päällekkäisiä. Suppeassa merkityksessä tuottajakuluttajia ovat yksityishenkilöt, instituutiot tai pienet yritykset, jotka sekä tuottavat että kuluttavat energiaa. Termiä on kuitenkin laajennettu kattamaan kaikki, jotka osallistuvat aktiivisesti energiajärjestelmään, esimerkiksi auttamalla sähköverkon vakauttamisessa akkujensa avulla. Tuottajakuluttajat voivat toimia yksin tai yhdessä, esimerkiksi energiaosuuskunnassa.

Euroopan ympäristökeskuksen tuoreessa raportissa Energian tuottajakuluttajat Euroopassa – Kansalaisosallistuminen energiasiirtymässä tarkastellaan tätä yleistyvää ilmiötä.

Mitkä ovat tuottajakuluttajuuden tärkeimmät edut verrattuna suuriin uusiutuvaa energiaa tuottaviin laitoksiin? Mitä huonoja puolia sillä on?

Hyötyjä on lukuisia. Valitaan vaikkapa kolme etua. Ensinnäkin tuottajakuluttajat ovat usein vähemmän korkeiden energian hintojen armoilla, sillä he tuottavat itse osan kuluttamastaan energiasta. Toiseksi monet tuottajakuluttajalaitteistot sijoitetaan katoille, jolloin lisäpinta-alaa ei tarvita. Kolmanneksi hankkeet ovat usein kotitalouksien rahoittamia, joten ne ovat hyvä tapa saada yksityisiä säästöjä sijoitetuksi energiasiirtymään.

Tuottajakuluttajuuteen liittyy myös merkittäviä puutteita. Yksi merkittävimmistä on se, että mittakaavaedun vuoksi tuottajakuluttajahankkeet ovat usein vähemmän kustannustehokkaita kuin suuret hankkeet. Lisäksi kritiikkiä saavat joidenkin tuottajakuluttajamallien korkeat alkukustannukset, koska kaikilla ei ole niihin varaa.

Uskon, että tulevaisuuden energiajärjestelmä on hajautetumpi, ja joustava älykäs verkko yhdistää suuria ja pieniä laitoksia.

Kuinka suuri vaikutus yksityisillä tuottajakuluttajilla voi olla nykyisen energiakriisin kielteisten vaikutusten ja erityisesti energian hinnan lieventämisessä?

Mahdollisuudet ovat valtavat. Kotitalous voi joissakin tapauksissa kattaa koko sähköntarpeensa omalla tuotannollaan, erityisesti akkuihin ja lämpöpumppuun yhdistettynä. Pienimuotoiset hankkeet voidaan yleensä toteuttaa suhteellisen nopeasti, kun energian hinnat ovat korkeat.

Aurinkopaneelien kysyntä on itse asiassa ollut todella suurta viime kuukausina. On kuitenkin joitakin tekijöitä, jotka rajoittavat tuottajakuluttajahankkeiden toimeenpanon nopeutta. Esimerkiksi aurinkopaneeleihin ja niiden komponentteihin liittyy tällä hetkellä toimitusongelmia. Luvan saaminen ja taitojen puute voivat myös aiheuttaa viivästyksiä. Kaikilla ei myöskään ole sellaista kattoa, jonka voisi peittää aurinkopaneeleilla.

Perustuuko tämä ainoastaan kuluttajien aurinkopaneelien käyttöön? Mitä muuta teknologiaa on tarjolla?

Aurinkopaneelikatto on suosituin. Jotkin tuottajakuluttajayhteisöt kuitenkin investoivat myös muihin teknologioihin, kuten tuulivoimaan, pienimuotoiseen vesivoimaan tai kaukolämpöön.

Millä EU:n politiikoilla edistetään tuottajakuluttajuutta?

Uudelleenlaaditussa uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä ja sähkön sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä määritellään erilaisia tuottajakuluttajatyyppejä ja vahvistetaan kutakin koskevat yksityiskohtaiset oikeudet ja velvollisuudet. Suurin edistysaskel tuottajakuluttajuudelle oli kuitenkin viime toukokuussa ehdotettu REPowerEU-suunnitelma ja sen aurinkokattoaloite. Ehdotukseen sisältyy oikeudellinen velvoite asentaa aurinkopaneeleja uusiin rakennuksiin ja kannustaa maita vähentämään byrokratiaa, tarjoamaan kannustimia ja neuvomaan kansalaisia tuottajakuluttajiksi ryhtymisessä. Se on todella mullistava muutos.

Kuinka helppoa energiankuluttajan olisi tulla tuottajakuluttajaksi?

Tämä riippuu paljon tuottajakuluttajamallista, ja niitä on monia. Esimerkiksi henkilön, joka haluaa asentaa aurinkopaneeleja katolleen, olisi varauduttava huomattaviin alkuinvestointeihin sekä suunnittelu- ja lupaprosessiin ja mahdollisesti jonotuslistaan päteville ammattilaisille.

Sen sijaan suureen energiaosuuskuntaan liittyminen voi olla lähes yhtä helppoa kuin energiantoimittajan vaihtaminen. Malli vaihtelee suuresti, mutta näiden markkinoillepääsyn esteiden vähentäminen on avainasemassa, jotta voidaan nopeuttaa tuottajakuluttajuuden yleistymistä.

Mitkä ovat tuottajakuluttajien suurimmat haasteet ja esteet ja mitä kansalliset hallinnot voivat tehdä?

Selkeä, vakaa ja hyvin laadittu poliittinen kehys on avainasemassa. Joissakin maissa tuottajakuluttajuutta ei ole asianmukaisesti sisällytetty kansallisiin lakeihin ja asetuksiin, mikä aiheuttaa epävarmuutta mahdollisille tuottajakuluttajille. Rahoituksen saatavuuden haasteet ja tiedon puute ovat usein myös este. Kansalliset tai alueelliset viranomaiset voivat perustaa keskitettyjä asiointipisteitä, joista kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa teknisistä ja sääntelyyn liittyvistä näkökohdista sekä saatavilla olevasta rahoitustuesta. Julkisen hallinnon olisi myös puututtava osaamisvajeeseen ja mukautettava ammatillista koulutusta markkinoiden tarpeisiin.

Mitä muuta Euroopan ympäristökeskuksella on tekeillä tällä alalla?

Valmistelemme parhaillaan lähikuukausina julkaistavaa ympäristökeskuksen katsausta, lyhyttä verkkoanalyysiä tuottajakuluttajista kaupungeissa. Siinä analysoidaan erityisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat tuottajakuluttajiin kaupunkialueilla, sekä sitä miten kunnat voivat tukea niitä.

Javier Esparrago

Euroopan ympäristökeskuksen ympäristö- ja energia-asiantuntija

Haastattelu on julkaistu EEA:n uutiskirjeen numerossa 03/2022