Veden käyttö maataloudessa

Kolmannes Euroopassa käytetystä vedestä kulutetaan maataloudessa. Maatalous vaikuttaa muuhun käyttöön saatavilla olevan veden määrään ja laatuun. Joissakin osissa Eurooppaa maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden ja lannoitteiden aiheuttamat saasteet ovat keskeinen syy veden heikkoon laatuun.

Teollisuus, elämäntapamme ja jatkuvasti kasvavan väestön henkilökohtaiset tarpeet kilpailevat myös luonnon kanssa puhtaasta vedestä. Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa epävarmuutta vesivarojen riittävyydestä. Kun tarkastellaan muuttuvien sademäärien ennusteita, joissakin osissa Eurooppaa odotetaan olevan tulevaisuudessa käytettävissä nykyistä enemmän ja joissakin osissa nykyistä vähemmän makeaa vettä. Lisääntyvän kysynnän ja ilmastonmuutoksen vuoksi monet käyttäjät, luonto mukaan lukien, ponnistelevat saadakseen riittävästi vettä. Jos vettä on niukasti, teollisuus ja kotitaloudet pystyvät kehittämään keinoja, joiden avulla ne vähentävät veden kulutusta, mutta vedestä riippuvaiset ekosysteemit uhkaavat vahingoittua pysyvästi. Tämä vaikuttaisi paljon laajemmin kuin pelkästään elämään tietyn vesimuodostelman ympärillä. Se vaikuttaisi myös meihin.

Oikeiden viljelykäytäntöjen ja poliittisten tukiratkaisujen avulla voimme merkittävällä tavalla tehostaa veden kulutusta maataloudessa, minkä seurauksena vettä olisi saatavissa enemmän muuhun käyttöön, erityisesti luontoa varten.

Aloitetaan tehokkaalla kastelulla

Viljelmien kastelussa voidaan uusien käytäntöjen ja toimien avulla merkittävästi tehostaa veden käyttöä. Kuivat tai puolikuivat olosuhteet edellyttävät kastelun käyttöä eteläisen Euroopan maissa, kuten Kreikassa, Italiassa, Portugalissa, Kyproksessa, Espanjassa ja Etelä‑Ranskassa. Näillä alueilla lähes 80 prosenttia maataloudessa kulutetusta vedestä käytetään kasteluun.

Kastelun ei kuitenkaan tarvitse vaatia paljon vettä. Vedenkäytön tehokkuutta on jo parannettu eri puolilla Eurooppaa paitsi vedenjohtamisen tehostamisen avulla (pelloille kuljetetun ottoveden osuus kaikesta käyttöön otetusta vedestä) ja veden käytön tehostamisen avulla (veden määrä, joka viljelmiin todellisuudessa käytetään viljelmille kuljetetun veden kokonaismäärästä). Esimerkiksi Kreikassa vedenjohtamis- ja jakeluverkkojen parantamisen ansiosta veden käyttöä on tehostettu arviolta 95 prosenttia aiemmin käytettyihin kastelumenetelmiin verrattuna.

Menettelytavoilla on erittäin suuri merkitys, kun maataloutta yritetään saada omaksumaan nykyistä tehokkaampia kastelukäytäntöjä. Esimerkiksi joidenkin eurooppalaisten maiden veden hinnoittelupolitiikassa ei aiemmin välttämättä vaadittu maanviljelijöitä käyttämään vettä tehokkaasti. Maanviljelijöiden ei juuri koskaan tarvinnut maksaa vedestä todellista hintaa, jossa ovat mukana ympäristö- ja luonnonvarakustannukset. Lisäksi EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP) maksetut maataloustuet ja muut toimenpiteet epäsuorasti tukivat maanviljelijöitä viljelemään paljon vettä vaativia viljelykasveja ja käyttämään tehottomia tekniikoita. Puuvillan kastelu tehostui esimerkiksi Cordoban alueella noin 40 prosenttia sen jälkeen, kun tuet osittain irrotettiin puuvillan tuotannosta vuonna 2004. Tehokkaita käyttäjiä suosiva veden hinnoittelurakenne ja haitallisten maataloustukien poistaminen tulevat todennäköisesti huomattavasti vähentämään kasteluun käytetyn veden määrää maataloudessa.

Tottumusten muuttaminen

Veden kulutusta voidaan vähentää ja kustannussäästöjä voidaan saavuttaa muutettujen kastelumenetelmien lisäksi sellaisten koulutus- ja valistusohjelmien avulla, joiden yhteydessä maanviljelijöille opetetaan aiempaa tehokkaampia vedenkäytön käytäntöjä. Esimerkiksi Kreetalla vedenkulutuksessa on saavutettu 9–10 prosentin säästöjä käyttämällä kasteluun liittyvää neuvontapalvelua. Palvelu tiedottaa maanviljelijöille puhelimitse, milloin viljelmiä on kasteltava ja miten kastelu on suoritettava. Ohjeet perustuvat viljelmien tilannetta koskeviin päivittäisiin arvioihin.

Maatalouskäytäntöjen muuttaminen voi myös parantaa muille veden käyttäjille tarkoitetun veden laatua kustannustehokkaasti. Esimerkiksi käyttämällä epäorgaanisia ja orgaanisia lannoitteita ja torjunta-aineita voidaan tarttua moniin maataloudesta johtuviin veden saastumisen ongelmiin. Eri puolilla Eurooppaa on myös mahdollisuuksia parantaa veden laatua merkittävästi siten, ettei kannattavuus tai tuottavuus kärsi mainittavasti tai ei ollenkaan. Esimerkkeinä tästä mainittakoon torjunta-aineiden käytön vähentäminen, viljelykiertojen muuttaminen ja suojakaistojen lisääminen vesistöjen varrelle.

Jäteveden käyttö maataloudessa

Jos maatalous käyttää jätevettä, puhdasta vettä riittää enemmän muihin tarpeisiin, kuten luontoa ja kotitalouksia varten. Jos hyötykäyttöön otetun jäteveden laatua on käsitelty asianmukaisesti, jätevesi voi tarjota tehokkaan vaihtoehdon, jonka avulla vastataan veden kysyntään maataloudessa.

Käsitellyn jäteveden käyttäminen maataloudessa tarjoaa jo nyt merkittäviä etuja vesivarojen hallintaan eräissä Euroopan unionin maissa. Esimerkiksi Kyproksessa kierrätetyn veden käyttöä koskevat tavoitteet vuodeksi 2014 vastaavat noin 28:aa prosenttia veden kysynnästä maataloudessa vuonna 2008. Gran Canarialla 20 prosenttia kaikilla aloilla käytetystä vedestä on peräisin käsitellystä jätevedestä. Tähän sisältyy 5 000 hehtaarin suuruisten tomaattiviljelmien ja 2 500 hehtaarin banaaniviljelmien kastelu.

Politiikka kohdalleen

On tarjottava oikeanlaiset poliittiset keinot tehokkaiden toimenpiteiden tukemiseen, jotta tulevaisuudessa olisi saatavilla riittävästi vettä vastaamaan ekosysteemiemme tarpeisiin ja jotta kulutusvaatimuksiamme varten jäisi vielä jäljelle tarpeeksi vesivaroja. Euroopan vesipuitedirektiivi on edistänyt tätä rohkaisemalla sellaisiin maatalouskäytäntöjen muutoksiin, joiden avulla voidaan parantaa sekä veden määrää että laatua Euroopassa, mutta yhteistä maatalouspolitiikkaa ja veden kansallisia hinnoittelurakenteita on kehitettävä edelleen, jotta voidaan varmistaa, että myös ne ovat vesipuitedirektiivin tavoitteiden mukaisia. Euroopan vesivarojen turvaamista koskevassa suunnitelmassa, jonka komissio aikoo julkistaa vuoden 2012 loppuun mennessä, keskitytään vesivarojen tehokkuuden lisäämiseen liittyviin mahdollisuuksiin ja näitä koskeviin poliittisiin vaihtoehtoihin. Maatalouden vesivarojen hallinta hyötyisi varmasti siitä, että YMP:ssa keskityttäisiin nykyistä enemmän varojen tehokkuuteen ja ekosysteemipalveluihin.

Vesivarojen nykyistä tehokkaampi käyttö maataloudessa on ainoastaan yksi askel, joka meidän on otettava vähentääksemme ympäristövaikutustamme. Ilman kyseistä askelta emme pysty saavuttamaan resurssitehokasta taloutta emmekä rakentamaan kestävää tulevaisuutta.