Ilman saastuminen

Ilman saastuminen on paikallinen, Euroopan laajuinen ja pohjoista pallonpuoliskoa koskeva ongelma. Yhdessä maassa ilmaan päästetyt saasteet voivat kulkeutua ilmakehässä niin, että ne heikentävät ilmanlaatua muualla.

Hiukkaset, typpidioksidi ja alailmakehän otsoni tunnustetaan nyt yleisesti kolmeksi ihmisen terveyttä eniten vahingoittavaksi saastuttavaksi aineeksi. Niille altistumisesta pitkäaikaisesti ja huippupitoisuuksina voi aiheutua monenlaisia terveysvaikutuksia alkaen hengityselinvaurioista aina ennenaikaiseen kuolemaan. Noin 90 prosenttia Euroopan kaupunkiväestöstä on altistunut saasteille korkeampina pitoisuuksina kuin ne, joita pidetään terveydelle haitallisina. Ilmassa olevien pienhiukkasten (PM_2.5) on esimerkiksi arvioitu lyhentävän odotettavissa olevaa elinaikaa EU:ssa yli kahdeksan kuukautta. Bentso(a)pyreeni on karsinogeeninen saastuttava aine, joka aiheuttaa yhä enemmän huolta. Sen pitoisuudet ylittävät useilla kaupunkialueilla, etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa, ihmisten terveyden suojelemiseksi annetun kynnysarvon.

Ilmansaasteet vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen ja ekosysteemeihin. Nykyisten normien mukaan suuri osa väestöstä ei elä terveellisessä ympäristössä. Kestävään ratkaisuun pääsemiseksi Euroopassa tarvitaan kunnianhimoisia, nykyisen lainsäädännön vaatimukset ylittäviä toimia.

Hans Bruyninckx, EYK:n johtaja

Ilman saastuminen vahingoittaa myös ympäristöämme.

• Happamoituminen väheni merkittävästi vuosina 1990–2010 Euroopan herkkien ekosysteemien alueilla, jotka altistuivat liiallisten rikki- ja typpiyhdisteiden aiheuttamalle happamalle laskeumalle.

• Rehevöityminen on ympäristöongelma, joka johtuu liiallisten ravinteiden joutumisesta ekosysteemeihin. Tällä alalla edistystä on tapahtunut vähemmän. Liiallisesta ilmakehän typestä kärsivien herkkien ekosysteemien pinta-ala pieneni vain vähän vuosina 1990–2010.

• Satovahingot johtuvat altistumisesta korkeille otsonipitoisuuksille. Suurin osa maataloussadosta altistuu otsonitasolle, joka ylittää kasvillisuuden suojelemiseksi otsonivahingoilta asetetun EU:n pitkän aikavälin tavoitteen. Tämä koskee merkittävää osaa maatalousaleista, etenkin Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopassa.

Euroopan ilmanlaatu ei ole aina parantunut sitä mukaa kuin antropogeenisten (ihmisten aiheuttamien) ilmansaastepäästöjen määrä on yleisesti vähentynyt. Tämän taustalla olevat syyt eivät ole yksiselitteisiä:

• päästöjen vähenemisen ja ilmassa havaittujen ilmansaasteiden pitoisuuksien välinen suhde ei aina ole selkeä ja lineaarinen
• ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen muista pohjoisen pallonpuoliskon maista Eurooppaan lisääntyy.

Tämän vuoksi tarvitaan edelleen päästöjen vähentämiseen tähtääviä kohdennettuja toimenpiteitä, jotta voitaisiin suojella paremmin Euroopan unionin kansalaisten terveyttä ja ympäristöä.

Ilman saastumisen syitä

Ilman saastumiseen on monia sekä antropogeenisiä että luonnollisia syitä:

• fossiilisten polttoaineiden polttaminen sähköntuotannossa, liikenteessä, teollisuudessa ja kotitalouksissa
• teolliset prosessit ja liuottimien käyttö muun muassa kemian- ja mineraaliteollisuudessa
• maatalous
• jätehuolto
• tulivuorenpurkaukset, tuulen mukana kulkeutuva pöly, suolaiset meriveden roiskeet ja kasvien tuottamat haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt ovat esimerkkejä luonnollisista päästöjen lähteistä.

Euroopan unionin ympäristöpolitiikka

EU:n pitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa sellainen ilmanlaadun taso, josta ei aiheudu kohtuuttomia vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. EU toimii monella tasolla vähentääkseen ilmansaasteille altistumista: lainsäädännön avulla, tekemällä yhteistyötä ilman saastumisesta vastuussa olevien alojen kanssa, kansainvälisten, kansallisten ja alueellisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kautta sekä tekemällä tutkimustyötä. EU:n ympäristöpolitiikka pyrkii vähentämään ilmansaasteille altistumista vähentämällä päästöjä ja asettamalla raja- ja tavoitearvoja ilmanlaadulle. Euroopan komissio hyväksyi vuoden 2013 loppupuolella ehdotetun puhtaan ilman lainsäädäntöpaketin, joka sisältää uusia toimenpiteitä ilman saastumisen vähentämiseksi.

Lisätietoa ilmansaasteisiin liittyvistä toimintalinjoista Euroopassa

EYK:n toiminta

Euroopan ympäristökeskus (EYK) on Euroopan unionin ilman saastumisen tietokeskus; se tukee sellaisen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, joka liittyy ilmaan joutuviin päästöihin ja ilmanlaatuun. EYK osallistuu myös ilman saastumiseen liittyvien EU:n toimintalinjojen arviointiin ja pitkän aikavälin strategioiden kehittämiseen ilmanlaadun parantamiseksi Euroopassa.

EYK:n toiminnassa keskitytään pääasiassa

• monenlaisten ilman saastumista koskevien tietojen julkaisemiseen
• dokumentoimaan ilman saastumisessa havaittavia kehityssuuntia ja niihin liittyviä Euroopassa toteutettavia toimintalinjoja ja toimenpiteitä
• tutkimaan tiedonvaihdon ja synergian mahdollisuuksia ilman saastumisen ja eri politiikan alojen, kuten ilmastonmuutos-, energia-, liikenne- ja teollisuuspolitiikan, välillä. 

Lisätietoa EYK:n toiminnasta

Hyödyllisiä linkkejä

EYK on julkaissut kokoelman ilman saastumiseen liittyviä linkkejä.