Uimavesien laatu EU:ssa edelleen hyvä

Ympäristöasioista vastaava komission jäsen Janez Potočnik totesi: "EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännöllä on viimeisten 30 vuoden aikana parannettu huomattavasti uimavesien laatua Euroopassa, mutta työtä riittää vielä. Olemme pitäneet laadun korkeana kymmenen vuotta, mutta meidän on jatkuvasti pyrittävä parantamaan ja ylläpitämään saavutustamme."

Euroopan ympäristökeskuksen toiminnanjohtaja professori Jacqueline McGlade totesi puolestaan, että Euroopan uimavesien laadun parantaminen edellyttää kansalaisten osallistumista. Tämä tarkoittaa ensisijassa sitä, että kansalaisten olisi selvitettävä ympäristömme nykytilanne ja ymmärrettävä sitä, ja sitten vaadittava vastuuviranomaisilta puhtaampaa vettä. Ympäristökeskuksen verkkopohjaisten palvelujen avulla kansalaiset saavat helposti ympäristötietoa ja voivat esittää huomioitansa.

Uimavesien laadun kohentaminen liittyy EU:n pyrkimykseen saavuttaa ekologisesti ja ympäristöllisesti hyvä tilanne EU:n vesi- ja meripuitedirektiivien mukaisesti.

Vuoden 2009 tulokset vahvistavat tilanteen parantuneen jatkuvasti

Seurannan alaisia uimarantoja oli Euroopan unionissa vuonna 2009 yhteensä 20 000. Niistä kaksi kolmasosaa oli merenrantoja ja loput jokien ja järvien rantoja. Merenrannoista 80 % ylsi pakollisiin arvoihin (vähimmäislaatuvaatimukset) vuonna 1990 ja vuonna 2009 vastaava luku oli jo 96 %. Sisävesillä luvut ovat parantuneet vieläkin enemmän, 52 %:sta 90 %:iin.

Vuodesta 2008 vuoteen 2009 tilanne heikkeni hieman niin, että vähimmäisvaatimukset täyttävien rantojen lukumäärä väheni merenrantojen osalta alle yhden prosenttiyksikön ja sisävesien uimarantojen osalta kolme prosenttiyksikköä. Tiukempien ”ohjeellisten arvojen” täyttyminen lisääntyi vuosina 2008–2009 merenrantojen osalta hieman alle prosenttiyksikön verran eli ne täyttyivät 89 %:ssa uimapaikoista. Sisävesien osalta taas vastaava osuus laski alle kolme prosenttiyksikköä 71 %:iin. Tällainen vuotuinen vaihtelu ei ole viime vuosina ollut tavatonta.

Lähes kaikki merenrannalla sijaitsevat uimapaikat Kyproksella, Ranskassa, Kreikassa ja Portugalissa täyttivät tiukemmat ohjeelliset arvot[1]. Merenrantojen uimapaikoista suljettiin vain 2 % vuonna 2009, pääosin Italiassa.  Vaikka sisävesien uimapaikoilla on veden laadussa suurempia eroja, suuri enemmistö sisävesien uimapaikoista Suomessa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa täytti myös ohjeelliset arvot.

Uuden uimavesidirektiivin mukaista seurantaa 14 jäsenvaltiossa

Uimavesien laadun määrityksessä käytetään useita fysikaalisia, kemiallisia ja mikrobiologisia muuttujia.  Jäsenvaltioiden on noudatettava uimavesidirektiivissä[2] vahvistettuja pakollisia arvoja, mutta ne voivat päättää sen sijaan noudattaa tiukempia (ei-sitovia) ohjeellisia arvoja.

Vuonna 2006 tuli voimaan uusi uimavesidirektiivi[3], jossa muuttujat ja seurantavaatimukset saatettiin ajan tasalle uusimman tieteellisen tiedon perusteella. Uudessa direktiivissä painotetaan enemmän yleisön mahdollisuutta saada tietoa uimarantojen laadusta. Jäsenvaltioilla on vuoteen 2015 asti aikaa saattaa uusi direktiivi kokonaan täytäntöön, mutta 14 jäsenvaltiota (Suomi, Alankomaat, Espanja, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Tanska, Unkari ja Viro) seurasivat uimarantojensa laatua jo uintikaudella 2009 uuden direktiivin vaatimusten mukaisesti.

Lisätietoja:

• Vuoden 2010 raportti