seuraava
edellinen
kohdat

Yleiset johtopäätökset

2. Yleiset johtopäätökset

ONGELMAT

Taulukossa 1 esitetään yleisarvio kunkin Dobris-arvioinnissa yksilöidyn ja tässä raportissa tarkastellun 12 Euroopan tärkeimmän ympäristöongelman kehittymisestä noin viiden viimeisen vuoden aikana.

Taulukossa ympäristöpolittisten toimenpiteiden kehityksen edistyminen erotetaan edistymisestä ympäristön laadun parantamisessa – mikä joskus on toimenpiteiden kehitystä jäljessä. Tämän arvioinnin tietopohja on toisissa asioissa väistämättä luotettavampi kuin toisissa. Tietopohja on erityisen heikko kemikaalien, biologisen monimuotoisuuden ja kaupunkiympäristön osalta. Siten esimerkiksi alailmakehän otsonia koskevien ympäristötoimien kehitystä kuvaava "neutraali" merkki perustuu vahvemmalle pohjalle ja tietämykselle kuin vastaavat kemikaaleille annetut merkit, joiden kohdalla muuttuvat käsitykset siitä, mistä pohjimmiltaan on kysymys samoin kuin vakavat tiedonpuutteet ovat hankaloittaneet arviointiyrityksiä.

Taulukko 1

Keskeinen ympäristöongelma KEHITYS
toimenpiteet
KEHITYS
ympäristön tila
ilmastonmuutos +/- -
yläilmakehän otsonin väheneminen + -
happamoituminen + +/-
alailmakehän otsoni +/- -
kemikaalit +/- +/-
jätteet - -
biologinen monimuotoisuus +/- -
sisävedet +/- +/-
meri- ja rannikkoympäristö +/- -
maaperän laadun huononeminen - -
kaupunkiympäristö +/- +/-
teknologiset ja luonnonriskit + +
Symbolit:
+ toimenpiteiden tai ympäristön tilan kehityssuunta on myönteinen.
+/- jonkinlaista kehitystä toimenpiteissä, mutta riitämättömästi koko ongelman ratkaisemiseksi (riittämätön maantieteellinen kattavuus mukaan lukien). Ympäristön tilassa vain vähän muutosta tai ei muutoksia ollenkaan. Voi kuvata myös epävarmaa tai vaihtelevaa kehitystä eri aloilla.
- vain vähän kehitystä toimenpiteissä tai epäsuotuisaa kehitystä ympäristön tilassa. Voi kuvata myös jatkuvaa suurta kuormitusta tai ympäristön heikkoa tilaa.


Ilmakehää koskevat kysymykset

Useiden vuosien ajan on toimittu voimakkaasti ympäristöpoliittisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi koko Euroopassa ja sen ulkopuolella. Tavoitteena olleet haitallisten päästöjen vähentäminen ja ilmakehän laadun parantaminen ovat johtaneet useimmissa Euroopan maissa merkittäviin ympäristöä ja ihmisten terveyttä uhkaavien aineiden päästöjen vähennyksiin. Näitä aineita ovat rikkidioksidi, lyijy ja otsonia vähentävät aineet. Pienempiä vähennyksiä on tapahtunut typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (muut kuin metaani) päästöissä (Non-Methane Volatile Organic Compounds, NMVOC).

Länsi-Euroopassa nämä muutokset ovat seurausta pääasiassa päästövähennyksiä koskevien toimien toteuttamisesta, teollisuustuotannon rakennemuutoksista sekä puhtaampiin polttoaineisiin siirtymisestä. Keski- ja Itä-Euroopassa vähentämistoimenpiteiden vaikutuksia ovat peittäneet taloudellisesta rakennemuutoksesta seuranneet jyrkät vähennykset energian käytössä ja teollisuustuotannossa, mikä on vähentänyt merkittävästi sekä käyttömääriä että päästöjä.

Kehitys ilmapäästöjen vähennystavoitteisiin nähden esitetään taulukossa 2. Ainoastaan tässä taulukossa mainituille saasteille on yleissopimuksissa ja pöytäkirjoissa määritelty määrälliset tavoitteet yleiseurooppalaisella tasolla.

Taulukko 2: Kehitys kohti tavoitteita


Tilanne vuonna: Tavoite Tavoite-indeksi
(vuosi)
Kehitys
1990=100 1985 1990 1995
lijn.gif (900 bytes)
Ilmastonmuutos
UNFCCC:n tavoite CO2-päästöjen vakiinnuttamisek-si vuoden 1990 tasolle vuoteen 2000 mennessä (esi-Kioto). Ks. Kioton kokouksen tavoitteet.
CO2 -päästöt
Länsi-Eurooppa 97 100 97 100 (2000) Tav. muk., ks. teksti
KIE .. 100 80 100 (2000) Tavoitteen mukaisesti
IVY .. 100 81 100 (2000) Tavoitteen mukaisesti
Otsonikerroksen oheneminen
CFC-tuotanto
CFC 11, 12, 113, 114, 115 otsonia vähentävinä aineina. Tavoite: CFC-yhdisteistä luopuminen 1.1.1995, lukuun ottamatta välttämätöntä käyttöä ja tuotantoa kehitysmaiden käyttöön niiden perustarpeiden tyydyttämiseksi. Arvo v. 1996: 12.
EU 160 100 11 0 (1995) Tavoitteen mukaisesti
Happamoitumi-nen
SO2-päästöt
Toisen CLRTAP-rikkipöytäkirjan tavoite.
Länsi-Eurooppa 119 100 71 60 (2000) Saav. todennäk.
KIE 118 100 66 70 (2000) Tavoitteen mukaisesti
IVY 131 100 62 90 (2000) Tavoitteen mukaisesti
NOx-päästöt Ensimmäisen CLRTAP-NOx-pöytäkirjan tavoite: vakiinnuttaminen v. 1987 tasoille, EU:n tavoite -30% v. 1990 tasoista.
Länsi-Eurooppa 93 100 91 70 (2000) Ei todennäk. saavut.
KIE 104 100 72 105 (1994) Tavoitteen mukaisesti
IVY .. 100 67 99 (1994) Tavoitteen mukaisesti
VOC-päästöt CLRTAP-VOC-pöytäkirjan tavoite, luontoperäisiä päästöjä lukuun ottamatta.
Länsi-Eurooppa 97 100 89 70 (2000) Ei todennäk. saav.
KIE - 100 81 70 (1999) Ei todennäk. saav.
IVY - 100 70 70 (1999) Tavoitteen mukaisesti

Huomautus: IVY-maiden tiedot koskevat ainoastaan neljää maata (Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjän federaatio ). CLRTAP= YK:n Euroopan talouskomission maasta toiseen kaukokulkeutuvien ilman epäpuhtauksien yleissopimus (UN-ECE Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution). Vaikka tämä arviointi on tehty koko alueen osalta, tavoitteet koskevat ainoastaan maita, jotka ovat sopimusten osapuolina.

Taulukossa 2 näkyvästä kehityksestä huolimatta monien saasteiden päästöjä on vielä vähennettävä, jotta jo sovitut tavoitteet - sekä uudet suunnitellut tavoitteet - voidaan saavuttaa. Suurin osa tähän mennessä saavutetuista päästövähennyksistä on ollut seurausta taloudellisista muutoksista sekä teollisuus-- ja energiasektorien suuriin päästölähteisiin kohdistetuista toimenpiteistä. Bensiinin sisältämää lyijyä lukuun ottamatta saavutukset hajakuormituslähteiden, kuten liikenteen ja maatalouden, päästövähennyksissä ovat olleet vaatimattomampia. Niiden luonteesta johtuen valvonta on vaikeampaa ja edellyttää ympäristöpolitiikan parempaa yhdentämistä muihin politiikkoihin.


ilmastonmuutos

Vaikka kasvihuonekaasujen päästöissä onkin saavutettu jonkin verran vähennyksiä (hiilidioksidipäästöt vähenivät koko Euroopassa 12 prosentilla ja Länsi-Euroopassa 3 prosentilla vuosina 1990 - 1995), monet näistä vähennyksistä johtuivat taloudellisista muutoksista, kuten esimerkiksi siitä, että Itä-Euroopassa valtaosin luovuttiin raskaasta teollisuudesta ja että eräiden Länsi-Euroopan maiden sähköntuotannossa siirryttiin kivihiilestä kaasuun.

Energiantuotantoi on suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja (noin 35 prosenttia vuonna 1995), päästöt ovat suunnilleen yhtä suuret (kunkin noin 20 prosenttia) teollisuudesta, liikenteestä sekä kotitalouksista yhdessä kaupallisen sektorin kanssa, ja liikennesektorin päästöt kasvavat. Euroopan unionin osalta Euroopan yhteisöjen komission uusimmassa "tätä menoa" ("business as usual") -vaihtoehdossa ennustetaan hiilidioksidipäästöjen kasvavan kahdeksan prosenttia vuosina 1990 - 2010, mikä on silmiinpistävä vastakohta nykyiselle kahdeksan prosentin vähennystavoitteelle (kuuden kaasun muodostaman "korin" osalta, hiilidioksidi mukaan lukien), josta sovittiin Kiotossa joulukuussa 1997. Tarvitaan selvästikin kaikilla tasoilla kaikkiin talouden aloihin vaikuttavia toimia, mikäli Kioton tavoitteet aiotaan saavuttaa.

otsonikerroksen oheneminen

Montrealin pöytäkirjan ja sen myöhempien lisäysten täytäntöönpano ovat laskeneet otsonia vähentävien aineiden tuotantoa ja päästöjä maailmanlaajuisesti 80 - 90 prosentilla. Vastaavia vähennyksiä on saavutettu myös Euroopassa.

Yläilmakehän otsonipitoisuuksien palautuminen kestää kuitenkin useita vuosikymmeniä, sillä otsonia vähentävät aineet pysyvät yläilmakehässä. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on pienentää jäljellä olevien otsonia vähentävien aineiden (HCFC-yhdisteet, metyylibromidi) päästöjä ja varmistaa, että nykyiset toimet pannaan asianmukaisesti täytäntöön otsonikerroksen palautumisen nopeuttamiseksi.

happamoituminen

Dobris-arvioinnin jälkeen on jonkin verran edistytty happamoitumisongelman saamisessa hallintaan pääasiassa rikkidioksidipäästöjen jatkuvan vähentämisen seurauksena (50 prosenttia vuosina 1980 - 1995 koko Euroopassa). Typen oksidien ja ammoniakin päästöt ovat pudonneet noin 15 prosentilla. Noin 10 prosentilla Euroopan maa-alueesta happaman laskeuman taso on kuitenkin yhä liian korkea. Liikenteen aiheuttamien NOx -päästöjen osalta ympäristöpolitiikka ei ole pysynyt liikenteen kasvun mukana – autojen lukumäärän ja käytön kasvu syrjäyttää teknisten parannusten tuottamat edut, kuten puhtaampien moottoreiden lisääntyneen käytön ja henkilöautojen pakokaasukatalysaattoreiden tuomat edut. Tämä on johtanut siihen, että liikennesektorista on tullut typen oksidipäästöjen tärkein aiheuttaja. Yksityisautoilun mahdollinen voimakas kasvu KIE- ja IVY-maissa pahentaa todennäköisesti ongelmaa.

alailmakehän otsoni ja kesäajan savusumu

Koko Euroopan alueella tapahtuneesta liikennemäärien kasvusta huolimatta Euroopassa saavutettiin huomattava vähennys (14 prosenttia) otsonia muodostavien aineiden kokonaispäästöissä vuosina 1990 - 1995. Tämä tapahtui eri alojen rajoitustoimien sekä Itä-Euroopan taloudellisten muutosten yhdistelmänä. Kaikesta huolimatta ihmisten terveyttä ja kasvillisuutta uhkaavaa alailmakehän otsonin korkeista pitoisuuksista johtuvaa savusumua esiintyy yhä usein kesäisin monissa Euroopan maissa.

NOx- ja NMVOC-päästöjä on edelleen vähennettävä tuntuvasti koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella, jotta alailmakehän otsonin pitoisuuksia saataisiin alennettua merkittävästi. Seuraava vaihe vuoden 1988 YK:n Euroopan talouskomission valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (CLRTAP) NOx-pöytäkirjassa on monisaastuke-monivaikutuspöytäkirja, joka koskee erityisesti valokemiallista saastumista, happamoitumista ja rehevöitymistä. Sen oletetaan olevan valmis hyväksyttäväksi vuonna 1999, ja siinä tähdätään todennäköisesti entistä tiukempiin päästövähennyksiin. Nopeasti kasvavan liikenteen päästöihin, jotka ovat NOx-päästöjen tärkein osatekijä koko Euroopassa, sekä NMVOC-päästöihin Länsi-Euroopassa on erityisen vaikea vaikuttaa.Teollisuus on Itä-Euroopassa yhä tärkein NMVOC-päästöjen lähde, mutta tilanne saattaa muuttua liikenteen odotetun lisääntymisen myötä.

kemikaalit

Kemikaalien ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheuttaman uhan laajuus on yhä epäselvä, koska yleisessä käytössä olevien kemikaalien määrä on valtava ja koska ei tiedetä tarkasti, kuinka nämä kemikaalit kulkeutuvat ja kerääntyvät ympäristössä. Myös niiden ekologiset vaikutukset ja vaikutukset ihmisiin ovat epäselviä.

Monien käytössä olevien tai myytäväksi hyväksyttyjen, mahdollisesti haitallisten kemikaalien (ja niiden seosten) toksisuuden arvioimisvaikeuksien takia eräät nykyiset rajoitusstrategiat suunnataan nyt ympäristön "kemikalisoitumisen" vähentämiseen (ja näin ollen niille altistumisen vähentämiseen) vähentämällä kyseisten kemikaalien käyttöä ja päästöjä tai kieltämällä niiden käyttö kokonaan. Uusiin toimintatapoihin, kuten vapaaehtoisiin vähennysohjelmiin sekä vaarallisten päästöjen rekistereihin (Toxic Release Inventories) ja saastepäästörekistereihin (Pollutant Emission Registers) kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

jätteet

Ilmoitettujen tietojen perusteella syntyneen jätteen kokonaismäärän on arvioitu kasvaneen lähes 10 prosenttia vuosina 1990 - 1995. Osa havaitusta kasvusta voi kuitenkin johtua parantuneesta jäteseurannasta.

Monissa maissa jätehuollossa turvaudutaan yhä enimmäkseen halvimpaan käytettävissä olevaan vaihtoehtoon: kaatopaikkoihin. Jätteen syntymisen estäminen ja määrän minimointi tunnustetaan yhä laajemmin parhaimmiksi ratkaisuiksi jätehuoltoon, vaikka tämänsuuntaista yleiskehitystä ei ole vielä nähtävissä. Kierrätys näyttää onnistuvan paremmin maissa, joissa on vahva jätehuollon infrastruktuuri.

KIE- ja IVY-maiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluvat yhdyskuntajätehuollon parantaminen jätteiden lajittelua tehostamalla ja kaatopaikkojen paremmalla hoidolla, paikallisten kierrätysaloitteiden tekeminen sekä niin ikään tärkeimpien kaatopaikkojen haittojen vähentäminen ja ympäristön suojaaminen pienin kustannuksin.

biologinen monimuotoisuus

Ihmisen toiminnasta johtuva (voimaperäinen maatalous, metsätalous, kaupungistuminen ja infrastruktuurien kehittäminen sekä saastuminen) biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuva kuormitus on yleisesti ottaen kasvanut Dobris-arvioinnin jälkeen.

Tämä kuormitus johtuu yhdenmukaisesta ja yhä laajamittaisemmasta maa- ja metsätaloudesta, maiseman pirstoutumisesta (mikä johtaa luonnollisten kasvuympäristöjen ja lajien eristäytymiseen), kemikaalikuormituksesta, vedenotosta, häiriöistä ja vieraiden lajien ilmaantumisesta. Monia kansallisia ja kansainvälisiä luonnonsuojelualoitteita on tehty, mutta niiden toteuttaminen on ollut hidasta. Joillakin kohdennetuilla luonnonsuojelutoimenpiteillä on ollut paikallisesti myönteisiä vaikutuksia, mutta kehitys kohti kestävää maataloutta on ollut vähäistä.

Joillakin Keski- ja Itä-Euroopan mailla ja IVY-mailla on rikkautenaan suuria alueita suhteellisen koskematonta metsää ja muita luontotyppejä. Taloudellisista muutoksista ja kehityksestä aiheutuva paine voi olla kuitenkin uhkana ellei ryhdytä riittäviin toimiin niiden suojelemiseksi. Suojelu on sisällytettävä Euroopan ympäristöohjelmaan, kansallisesti talouden kehittämistoimiin ja niitä koskeviin rahoitusjärjestelyihin samoin kuin Euroopan unioniin liittyvien maiden liittymissopimuksiin.

sisävedet ja merivedet

Euroopan ympäristöohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota luonnonvarojen kestävään hallintaan, sisävedet, rannikkovedet ja merivedet mukaan lukien. Niitä kaikkia uhkaavia tekijöitä esiintyy yhä edelleen.

Vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana vedenotto on pysynyt samana tai se on jopa pienentynyt eräissä Länsi- ja Itä-Euroopan maissa, mahdollinen vesipula on yhä vaarana, erityisesti kaupunkialueilla. Vuodot eräiden maiden jakeluverkostoissa sekä epätaloudellinen vedenkäyttö kaikissa maissa ovat yhä ongelmia.

Pohjaveden laatua – ja vastaavasti ihmisten terveyttä – uhkaavat maataloudesta peräisin olevat korkeat nitraattipitoisuudet. Pohjavesien torjunta-ainepitoisuudet ylittävät yleisesti EU:n korkeimmat sallitut pitoisuudet, ja monet maat ilmoittavat raskasmetallien, hiilivetyjen ja kloorattujen hiilivetyjen pilaamista pohjavesistä. Pohjavesien laadun paraneminen kestää monia vuosia, sillä pohjavesiin joutuneiden saasteiden kierto syklin läpi vie aikaa.

Euroopan jokien laadussa ei ole tapahtunut yleistä paranemista vuoden 1990 jälkeen. 40 - 60 prosentin vähennys fosforipäästöissä viimeisten viiden vuoden aikana on tulosta teollisuuden toteuttamista toimista, jätevesien käsittelystä sekä fosfaatittomien pesuaineiden käytön lisääntymisestä kotitalouksissa. Siitä huolimatta jokien, järvien, altaiden sekä rannikko- ja merivesien rehevöitymisongelma on pysynyt sellaisena kuin se on Dobris-arvioinnissa esitetty. Ravinnetaso on monilla alueilla liian korkea.

Monilla Euroopan merialueilla ylikalastetaan yhä runsaasti, ja useiden kalalajien kannat ovat uhkaavasti heikentyneet, mikä jälleen korostaa Euroopan ympäristöohjelman toteamaa kiireellistä tarvetta edistää kestävää kalastusta.

maaperän laadun huononeminen

Maaperän eroosio ja suolaantuminen ovat edelleen vakava ongelma monilla alueilla, erityisesti Välimeren ympäristössä. Jonkin verran edistystä on saavutettu maaperän suojelussa, joka on eräs Euroopan ympäristöohjelmassa erityishuomiota saava kohde. Monia saastuneita alueita on kunnostettava. Tällä hetkellä on tunnistettu 300 000 saastuneiksi epäiltyä maa-aluetta, jotka sijaitsevat pääasiassa Länsi-Euroopassa ja erityisesti alueilla, joilla on pitkät raskaan teollisuuden perinteet.

Itä-Euroopassa, jossa on monia saastuneita sotilasalueita, tarvitaan entistä parempaa tietoa ongelman laajuuden selville saamiseksi.

kaupunkiympäristö

Kaupunkiväestön määrä Euroopassa on jatkanut kasvuaan, ja Euroopan kaupungeissa näkyy edelleen merkkejä ympäristön kuormittumisesta, josta ovat osoituksena huono ilmanlaatu, kohtuuton melu, liikenneruuhkat, viheralueiden häviäminen sekä historiallisten rakennusten ja muistomerkkien rappeutuminen.

Vaikka Dobris-arvioinnin jälkeen onkin tapahtunut jonkin verran parannusta (esimerkiksi kaupunki-ilman laadussa), monet kuormittavat tekijät, erityisesti liikenteestä aiheutuvat, huonontavat ihmisten elämänlaatua ja terveyttä yhä enemmän. Eräs myönteinen kehityssuunta on ollut kaupunkien kasvava kiinnostus paikalliseen Agenda 21 -liikkeeseen. Yli 290 eurooppalaista kaupunkia on allekirjoittanut Euroopan kaupunkien ja kuntien kestävään kehitykseen tähtäävän Aalborgin asiakirjan. Paikallisten Agenda 21 -ohjelmien ja -välineiden käyttöönotosta sekä niiden tarjoamista paikallisen yhteistoiminnan avulla saavutettavista merkittävistä parannuksista on tulossa nopeasti ratkaisevin kehitystekijä kaupungeissa.

teknologiset ja luonnonriskit

Ihmisten jokapäiväisten toimien aiheuttaman jatkuvan kuormituksen lisäksi Euroopan ympäristöön vaikuttavat satunnaisesti suuret ympäristövahingot ja luonnonmullistukset. Tietoja tällaisista onnettomuuksista on tällä hetkellä saatavana ainoastaan joiltakin alueilta EU:sta; vielä vähemmän tietoa on saatavissa KIE- ja IVY-maista. Ilmoitettujen tapausten perusteella ympäristövahinkojen lukumäärä toimintayksikköä kohden EU:ssa näyttäisi vähenevän.

Tulvien ja muiden ilmastosta johtuvien suuronnettomuuksien aiheuttamat tuhot lisääntyvät Euroopassa. Nämä tuhot johtuvat mahdollisesti ihmisen toiminnasta, kuten maisemaan kohdistuvista muutoksista (mukaan lukien maan peittyminen rakentamisen ja infrastruktuurin takia) samoin kuin äärevien säätilanteiden kasvaneesta esiintymistiheydestä.

SEKTORIT

Edellä esitetty arviointi osoittaa, että vaikka joiltain osin ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta on vähennetty, se ei yleensä ole johtanut ympäristön tilan tai laadun paranemiseen Euroopassa. Tämä johtuu joissakin tapauksissa luonnollisista aikaviiveistä (sellaisissa prosesseissa kuten yläilmakehän otsonin vähenemisessä tai fosforipitoisuuksien kasvussa järvissä). Monissa tapauksissa toteutetut toimenpiteet ovat kuitenkin olleet liian rajallisia ongelman laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden (esimerkiksi kesäajan savusumu tai torjunta-aineet pohjavesissä).

Euroopan ympäristötoimet ovat perinteisesti kohdistuneet saastelähteiden valvontaan sekä tiettyjen ympäristön osa-alueiden suojeluun. Vasta viime aikoina ovat nousseet etualalle ympäristönäkökohtien yhdentäminen muihin politiikan aloihin sekä kestävän kehityksen edistäminen.

Liikenne, energia, teollisuus ja maatalous ovat avainasemassa olevia aloja, "johtavia voimia", jotka vaikuttavat Euroopan ympäristöön. Ympäristötoimien kehitys ja niiden tehokas toteuttaminen on hyvin erilaista näillä aloilla. Toimet kattavat teollisuuden ja energiasektorin kohtuullisen hyvin, mutta joihinkin osa-alueisiin (esimerkiksi energian hyötysuhde, uusiutuvat energialähteet) on yhä kiinnitettävä huomiota; maataloudessa kattavuus on muita aloja huonompi ja siksi maatalous onkin erityisen tarkastelun alaisena. Liikennesektorilla tilanne on yhä epätyydyttävä.


ilmastonmuutos, happamoituminen, kesäajan savusumu, biologinen monimuotoisuus, kaupunkiongelmat, kemikaalit, onnettomuudet

Liikenne: Maanteitse tapahtuva tavaraliikenne on lisääntynyt koko Euroopassa 54 prosentilla vuodesta 1980 (tonnikilometreinä mitattuna), henkilöliikenne maanteillä on lisääntynyt 46 prosentilla vuodesta 1985 (henkilökilometrit, ainoastaan EU:n osalta), ja lentomatkustajien määrä on kasvanut 67 prosentilla vuodesta 1985.

Erityisesti liikennesektorilla ympäristötoimet eivät pysy kasvuvauhdin mukana. Ruuhka-, ilmansaaste- ja meluongelmat ovat lisääntymässä. Viime aikoihin saakka liikenteen kasvu on nähty laajalti perustavanlaatuisena osana talouskasvua ja kehitystä: hallitukset ja EU:n komissio ovat ottaneet tehtäväkseen tarvittavien infrastruktuurien kehittämisen, kun taas ympäristöön kohdistuvissa toimissa ollaan rajoituttu varmistamaan, että ajoneuvojen päästörajoja ja polttoaineiden laatua parannetaan asteittain ja että liikenneväylien suunnittelun yhteydessä arvioidaan ympäristövaikutuksia.

Tämä raportti osoittaa, että jonkin verran kehitystä on tapahtunut näiden rajoitettujen tavoitteiden osalta suurimmassa osassa Eurooppaa. Kuitenkin jatkuva liikenteen kasvu ja liikenteen infrastruktuurit ovat yleisesti ottaen lisänneet liikenteeseen liittyviä ympäristöongelmia, ja niitä kohtaan tunnetaan yhä suurempaa huolta. Tämä on nyt johtamassa entistä perustavamman laatuiseen taloudellisen kehityksen ja liikenteen kasvun välisen yhteyden tarkasteluun.

Viime aikoina on yritetty hillitä liikennetarpeen kasvua, edistää julkisen liikenteen käyttöä ja tukea uusia liikenteen tarvetta vähentäviä asumis- ja tuotantomalleja. Kestävämpään liikennemalliin siirtyminen ei ole helppoa, sillä infrastruktuurin kehittämiseen liittyvien perinteisten lähestymistapojen taustalla on merkittäviä poliittisia voimia. Lisäksi julkinen liikenne on menettämässä jalansijaa yksityiselle kaikkialla Euroopassa.

ilmastonmuutos, happamoituminen, kesäajan savusumu, rannikko- ja meriympäristö, kaupunkiongelmat

Energian käyttö, joka on ilmastonmuutoksen sekä lukuisten ilmansaasteongelmien tärkein taustatekijä, on pysynyt Länsi-Euroopassa jatkuvasti korkealla tasolla Dobris-arvioinnin jälkeen.

KIE- ja IVY-maissa energiankulutus on pudonnut 23 prosenttia vuodesta 1990 taloudellisen uudelleenjärjestelyn seurauksena, mutta sen oletetaan lisääntyvän uudelleen talouden elpymisen myötä. Tehokkuuden lisääminen energian tuotannossa ja käytössä on kestävämmän energiapolitiikan keskeinen edellytys.

Suhteellisen alhaiset energiahinnat eivät ole tarjonneet riittävää kannustinta energian hyötysuhteen parannuksiin Länsi-Euroopassa. Tällä hetkellä energian hyötysuhde paranee noin yhdellä prosentilla vuodessa, vaikka BKT jatkaa kasvuaan noin kahden-kolmen prosentin vuosivauhdilla.

Energian hyötysuhteessa on edelleen huomattavasti parantamisen varaa Länsi-Euroopassa, erityisesti liikenteen ja kotitalouksien osalta. Kokemuksesta tiedetään kuitenkin, että fossiilisten polttoaineiden hintojen pysyessä alhaisina tarvitaan entistä voimakkaampia poliittisia toimenpiteitä kyseisten parannusten saavuttamiseksi.

Läheneminen länttä taloudellisessa mielessä saattaisi Itä-Euroopassa kääntää nykyisen kohti alhaisempaa energiankulutusta kulkevan suunnan, mikä johtaisi kasvihuonekaasujen ja muiden ilmaa pilaavien aineiden päästöjen kasvun jatkumiseen erityisesti teollisuudessa, liikenteessä ja kotitalouksissa. Todennäköisesti tarvitaan siis jälleen uusia toimenpiteitä tehokkuuden lisäämiseksi energian tuotannossa ja kulutuksessa.


ilmastonmuutos, yläilmakehän otsoni, happamoituminen, kesäajan savusumu, kemikaalit, jätteet, vesi, rannikko- ja meriympäristö, kaupunkiongelmat, onnettomuudet

Teollisuus: Teollisuuden suhteellinen osuus ilmastonmuutosta, happamoitumista, alailmakehän otsonia ja vesien pilaantumista koskevissa ongelmissa on pienentynyt Dobris-arvioinnin jälkeen.

Länsi-Euroopassa ympäristöpäämäärät otetaan lisääntyvässä määrin huomioon teollisuuden päätöksenteossa, mikä johtaa teollisuuden ilmaan ja veteen kohdistuvien kokonaispäästöjen vähenemiseen. Tällainen huomioon ottaminen ei ole kuitenkaan yleistä Itä-Euroopassa, mikä korostaa tarvetta hyvin suunniteltuihin ja varustettuihin hallintorakenteisiin näissä maissa ympäristölainsäädännön toteuttamiseksi ja voimaansaattamiseksi samoin kuin liiketoiminnassa käytettävien ympäristön hallintajärjestelmien entistä laajemman käytön turvaamiseksi. Teknistä hyppäyksellistä edistystä voi tapahtua, kun merkittävä osa tuotantojärjestelmästä uudistetaan.

Koko Euroopassa pienten ja keskisuurten yritysten vaikutukset ympäristöön ovat merkittävät samoin kuin niiden mahdollisuudet parannuksiin. Yleisesti ottaen näihin yrityksiin ei vielä kohdisteta tehokkaita ympäristöön liittyviä toimia.

ilmastonmuutos, stratosfäärinen otsoni, happamoituminen, kemikaalit, biologinen monimuotoisuus, jätteet, vesi, rannikko- ja meriympäristö, maaperä

Maatalous: Euroopan maatalouspolitiikat suuntautuivat aikaisemmin yleensä elintarviketuotannon maksimointiin ja tilojen toimeentulon turvaamiseen. Vasta viime aikoina niissä on alettu kiinnittää enemmän huomiota ympäristövaatimuksiin sekä kestävämmän maatalouden tarpeeseen. Raportti kuitenkin osoittaa, että tehtävää on vielä paljon.

Länsi-Euroopassa sadot ovat edelleen kasvaneet viimeisten viiden vuoden aikana viljelymenetelmissä tapahtuneen edistymisen seurauksena. Kuormittavien aineiden, kuten epäorgaanisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden (vaikuttavien aineiden painoyksikköinä mitattuna), käyttö on tasaantunut (vaikka, kuten edellä mainittiin, tämä ei johda pohjaveden laadun välittömään paranemiseen), mutta vedenkäyttö on edelleen lisääntynyt.

Karjatuotannon, eläinlannan ja pelkistyneiden typpiyhdisteiden päästöjen lisääntymisen myötä rehevöitymisestä on tullut Luoteis-Euroopassa merkittävä ongelma. Rehevöitymisen merkitys kasvaa myös Etelä-Euroopassa. Tehomaatalouden ja uusien asuinalueiden aiheuttama kuormitus kohdistuu monin paikoin luontotyyppeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen.

Yksittäiset maat ovat ryhtyneet tukemaan ympäristön entistä enemmän huomioon ottavaa maataloutta, mutta ympäristönäkökohdat ovat yhä ainoastaan pieni osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP).

GATT- ja CAP-uudistusten toteuttaminen voi johtaa maataloustuotannon lisäjärkeistämiseen ja erikoistumiseen sekä vähäarvoisimmista maa-alueista luopumiseen. Maankäytöstä luopumisen ja sen biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten välillä ei ole kuitenkaan yksinkertaista riippuvuussuhdetta.

Itä-Euroopassa maatalouden rakenneuudistukset, uudenaikaistaminen ja monipuolistaminen ovat edelleen ensisijaisia. Epävarman ja monimutkaisen tilanteen takia on kuitenkin vaikea tehdä kokonaisarviota tällaisen kehityksen vaikutuksista.

----------------------

Kaiken kaikkiaan kestävien ympäristöön kohdistuvien kuormitustasojen ja kestävän luonnonvarojen käytön saavuttamiseksi vaaditaan todennäköisesti merkittävää teknologista edistymistä sekä voimakasta siirtymistä vähemmän luonnonvaroja kuluttavaan ja ympäristölle vähemmän haitalliseen toimintaan.

Vaikka kansallisella tasolla on edistytty jonkin verran toimenpiteiden kehittämisessä siten, että ympäristövaatimukset yhdennetään päätöksentekoon (kuten ympäristöä koskevat toimintasuunnitelmat tai vaatimukset strategisten ympäristöarviointien tekemiseksi), niiden toteuttamiseen yleiseurooppalaisella tasolla on vielä pitkä matka. Tuotannon ja kulutuksen kasvun ympäristölle aiheuttamat vaikutukset kumoamaan riittävien parannusten toteuttamisala on huomattavan laaja, erityisesti KIE- ja IVY-maissa. Näissä maissa taloudelliset uudelleenjärjestelyt ja tekniset uudistukset mahdollistavat sen, että eräät Länsi-Euroopassa käytössä olleet epätaloudelliset tekniikat voidaan välttää.

Top
back Next
</head0

Permalinks

tallenna toimenpiteet