Biologista monimuotoisuutta koskeva politiikka

EU:n politiikka

Vuoden 2001 kestävän kehityksen strategiassa EU asetti tavoitteekseen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja entistää luontotyypit ja luonnonjärjestelmät vuoteen 2010 mennessä. Euroopan komission vuonna 2006 antamassa biologista monimuotoisuutta koskevassa tiedonannossa esitetään tärkeimmät poliittiset puitteet. Siinä vauhditetaan vuoden 2010 tavoitteen saavuttamista, mitä tarvitaan kipeästi, nimetään EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tehtävät ja asetetaan kunnianhimoinen poliittinen lähestymistapa ja toimintasuunnitelma, jossa ehdotetaan käytännön toimenpiteitä.

Vaikka suurin osa tiedotusvälineiden huomiosta kiinnittyy ilmastonmuutokseen, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on eräällä perustavalla tavalla vielä vakavampi uhka. Tämä johtuu siitä, että ekosysteemit joutuvat usein pisteeseen, josta ei ole paluuta, — ja siitä, että sukupuuttoon kuoleminen on lopullista.

Stavros Dimas, ympäristöasioista vastaava EU:n komission jäsen, Green Week 2006

EU:n luonnonsuojelupolitiikka perustuu kahteen pääsäädökseen:

• lintudirektiiviin ja
• luontotyyppidirektiiviin.

Nämä kaksi direktiiviä muodostavat perustan Natura 2000 -verkostolle eli luonnonsuojelualueiden verkostolle, joka kattaa koko unionin ja jolla suojellaan lajeja ja luontotyyppejä, jotka ovat Euroopan laajuisesti tärkeitä. EU:n luonnonsuojelupolitiikkaa varten on luotu erityinen rahoitusväline, LIFE-Luonto-rahasto.

Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen johtuu ensisijaisesti alakohtaisista toimista. Vuonna 1998 hyväksytyssä biologista monimuotoisuutta koskevassa Euroopan yhteisön strategiassa keskitytään erityisesti siihen, että biologinen monimuotoisuus otetaan huomioon eri alojen politiikassa. Niihin kuuluvat muun muassa luonnonvarojen suojelu, maatalous, kalastus, aluepolitiikka ja alueidenkäytön suunnittelu, metsät, energia ja liikenne, matkailu, kehitys ja taloudellinen yhteistyö.

Muita biologisen monimuotoisuuden kannalta merkittäviä politiikan aloja EU:n tasolla ovat muun muassa seuraavat:

• vuonna 2002 hyväksytty kuudes ympäristöä koskeva Euroopan yhteisön toimintaohjelma "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta", jossa yksi käsiteltävistä neljästä kysymyksestä on biologisen monimuotoisuuden suojelu
• vuonna 2004 annettu "Message from Malahide" (Malahiden viesti), jossa esitellään 18 ensisijaista tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Monet tavoitteista liittyvät siihen, että biologinen monimuotoisuus on otettava huomioon eri alojen politiikassa.

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleiseurooppalainen ja maailmanlaajuinen politiikka

Vuonna 2002 tehty YK:n Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (CBD) merkitsi kansainvälisen yhteisön sitoutumista biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tätä varten YK:n Euroopan talouskomission piiriin kuuluvat maat hyväksyivät biologista ja maisemallista monimuotoisuutta koskevan yleiseurooppalaisen strategian. Strategia on osa ministeritasolla hyväksyttyä Euroopan ympäristö -prosessia, ja se tarjoaa yhteisen foorumin, jolla biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä voidaan torjua yleiseurooppalaisessa yhteistyössä.

Vuonna 2002 CBD ja Johannesburgin kestävää kehitystä käsittelevä huippukokous vahvistivat maailmanlaajuisen tavoitteen, että vuoteen 2010 mennessä on merkittävästi vähennettävä nykyistä biologisen monimuotoisuuden köyhtymistahtia. Vuonna 2003 koko Euroopan ympäristöministerit sopivat biologista monimuotoisuutta koskevassa Kiovan päätöslauselmassa, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä.

CBD:ssä asetetaan kansallisen tason velvoite ottaa biologinen monimuotoisuus huomioon suunnittelussa. Maiden on kehitettävä kansallisia strategioita, joissa esitetään, kuinka yleissopimuksen tavoitteet saavutetaan, ja niihin liittyvissä toimintaohjelmissa on esitettävä tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat vaiheet. CBD:n verkkosivustossa on luettelo biologista monimuotoisuutta koskevista kansallisista strategioista ja toimintasuunnitelmista.