Esipuhe

ESIPUHE

Vuoden 1994 lopussa Euroopan komissio pyysi Euroopan ympäristökeskusta laatimaan uuden ympäristön tilaa koskevan raportin Euroopan unionille vuonna 1992 esitetyn raportin päivittämiseksi sekä vuoden 1996 loppuun mennessä päätettävän viidennen ympäristöohjelman tarkistamista varten.

Tämä oli ensimmäinen pyyntö, jonka keskus sai perustamisensa jälkeen; ympäristöohjelman merkitys keskuksen työjärjestyksen ensisijaisia tavoitteita laadittaessa teki tämän tehtävän erityisen tärkeäksi. Vuoden 1995 alussa päätettiin raportin muodosta, ajoituksesta, kehityksestä ja toimeenpanosta yhteistyössä komission (pääosasto XI) kanssa. Hanke aloitettiin maaliskuussa 1995.

Tavallisissa oloissa ympäristön tilaa käsittelevän raportin laatiminen vaatii suuria ponnistuksia, sillä se edellyttää tavallisesti laajaa poikkileikkausta eri tiedonalojen toimijoista; tämä piti erityisesti paikkansa, kun keskus oli vasta perustettu, mutta ei vielä toiminut täydellä henkilökunnalla. Ympäristökeskuksella oli kuitenkin käytettävissään Euroopan ympäristöä koskevan raportin, The Dobris Assessment, tulokset, johon se saattoi pitkälti perustaa työnsä. Painopiste oli asetettava viidennen ympäristöohjelman päämääriin ja tärkeisiin aiheisiin ja tiedot oli, jos mahdollista, saatettava täysin ajan tasalle.

Ympäristökeskus suoritti tehtävän yhdessä seuraavien yhteistyökumppaneiden kanssa:

• Hollannin kansallinen kansanterveys- ja ympäristönsuojelulaitos (RIVM);
• Tanskan kansallinen ympäristöntutkimusinstituutti (NERI);
• Ympäristön resurssihallinto (ERM);
• DHV:n ympäristö ja infrastruktuuri (DHV);
• Tanskan ympäristönsuojelutoimisto (DEPA) ja
• Euroopan ja ympäristöpolitiikan instituutti, Lontoo (IEEP).

Tietoa saatiin Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolta (Eurostat), Maailmanpankilta, Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiolta (UNECE), sovelletun järjestelmäanalyysin kansainväliseltä instituutilta (IIASA), UNECE:n tulosten koordinointikeskukselta RIVM:ssä ja Euroopan komissiolta (pääosasto XI).

Keimpe Wieringa johti hanketta ja toimi sen yhteensovittajana. Ympäristökeskuksen tiedekomitea tarkasti kertomuksen ja komissio antoi tekniikkaa koskevia huomautuksia. Haluan kiittää kaikkia näitä järjestöjä yhteistyöstä.

Hankkeen tulokset ovat nyt nähtävissä tässä raportissa. Tulokset ovat tärkeitä. Ne osoittavat, että vaikka joissakin asioissa on edistytty huomattavasti, niin ympäristön parannukset on vaikea kytkeä yksittäisiin toimiin, eivätkä ne useinkaan ole ilmeisiä, vaikka kuormitusta onkin onnistuttu vähentämään huomattavasti. Aikaviive, ympäristöprosessien epälineaarinen luonne ja edelleenkin rajalliset voimavarat ovat syynä tähän, mutta yhtälailla siihen vaikuttavaa valvonnan puute tulevaisuuden odotuksia muuttavien tärkeiden tekijöiden ja kehityksen kohdalla. Jos ympäristöalalla halutaan tehdä parannuksia, tarvitaan jatkuvaa valppautta ja nykyisiä tavoitteita ja lähestymistapoja on laajennettava ja vahvistettava.

Ympäristökeskukselle tämän raportin laatiminen on ollut ensimmäinen laajempi tehtävä kohti toiminnallista ympäristön raportointijärjestelmää, jossa kuormitus-tila-vaikutus -ketjun osien arvioinnin ja siihen liittyvien tekijöiden lisäksi välttämättömiä ovat myös suoritusindikaattoreiden asteittainen käyttöönotto ympäristön
laadun ja kestävään kehitykseen liittyvän edistymisen ja tulevaisuudennäkymien arvioimiseksi. Keskuksen haasteena on parantaa asteittain ympäristön raportointijärjestelmää ja saattaa se ajankohtaiseksi ja toimintasuuntautuneeksi.

Domingo Jiménez-Beltrán
Toimitusjohtaja