Euroopan ympäristökeskus kiteyttää johtopäätökset, jotka olisi otettava opiksi kokemuksista varovaisuusperiaatteen käytöstä päätöksenteossa

LEHDISTÖTIEDOTE

Kööpenhaminassa 10.1.2002

Euroopan ympäristökeskus kiteyttää johtopäätökset, jotka olisi otettava opiksi kokemuksista varovaisuusperiaatteen käytöstä päätöksenteossa

Päätöksentekijöitä varten on Euroopan ympäristökeskuksen tekemän uraa-uurtavan analyysin pohjalta koottu kaksitoista keskeistä opetusta, jotka käsittelevät tapauksia otsonikerroksen tuhoutumista edistävistä CFC-kemikaaleista "hullun lehmän" taudin epidemiaan. Esitellyissä tapauksissa on julkisen päätöksenteon taustana joskus ollut tieteellinen epävarmuus tai yllättävä kehitys ja joidenkin tapausten kohdalla ei välitetty siitä, että ihmisille ja ympäristölle kohdistuvista vaaroista oli selvä näyttö.

Uudessa EYK:n tänään julkaisemassa raportissa Late lessons from early warnings: the precautionary principle 1896-2000, tarkastellaan miten päätöksentekijät ovat, tai eivät ole, vuosisadan kuluessa soveltaneet varovaisuusperiaatetta tapauksissa, joissa kansanterveyteen ja ympäristöön liittyviä erilaisia vaaroja on käsitelty Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Raportti parantaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan välistä yhteisymmärrystä varovaisuusperiaatteen soveltamisesta poliittisten toimintalinjojen laatimisessa. Keskustelua ovat sävyttäneet kiistat nautakarjan synteettisten hormonien ja geneettisesti muunneltujen kasvien ja ravinnon turvallisuudesta.

”Johtopäätöksemme on, että hyvin ongelmallinen innovaation maksimointi ja samanaikainen ihmisiin ja heidän ympäristöön kohdistuvien vaarojen minimointi voidaan tulevaisuudessa toteuttaa menestyksekkäämmin, jos tässä raportissa esitetyn riskien tutkimuksen historian kahtatoista ”myöhäistä opetusta” sovelletaan”, ympäristökeskuksen johtaja Domingo Jiménez-Beltrán toteaa.

Raportin 14 tapaustutkimuksessa, jotka ovat tehneet kunkin alan asiantuntijat, annetaan useita esimerkkejä siitä, miten viranomaisten toimettomuudella on ollut kalliiksi käyviä ja odottamattomia seurauksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle tai miten ensimmäiset varoitukset tai jopa ”äänekkäät ja liian myöhäiset” varoitukset on selvästi jätetty huomiotta.

Seuraukset vaihtelevat alkaen satojen tuhansien ihmisten kuolemasta asbestin aiheuttamaan syöpään, mesotelioomaan, aina ylikalastukseen saakka, josta johtui Kanadassa, Kaliforniassa ja Skotlannissa kalastuselinkeinon romahtaminen kohtalokkaine seurauksineen paikallisille yhteisöille.

Tapaustutkimuksiin perustuviin kahteentoista ”myöhään saatuun oppiin” kuuluvat:

• Käytä ja hävitä materiaaleja järkevästi jokapäiväisessä elämässä.
• Älä anna viranomaisten jäädä omien etujensa ”vangeiksi”.
• Vältä yhden tai kahden materiaalin monopoliasemaa markkinoilla, niin kuin asbestilla, kloorifluorihiilivety-yhdisteillä (CFC) ja monipuolisilla mutta haitallisilla teollisuuskemikaaleilla, nk. PCB-yhdisteillä oli. Kehitä mieluummin monipuolisia menetelmiä ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
• Riskejä arvioitaessa on tärkeää varmistaa, ettei käytetä ainoastaan asiantuntijoiden tietoa, vaan myös ”asiasta kiinnostuneiden tietämystä” ja paikallista tietovarantoa.
• Varhaisia varoitusmerkkejä on syytä tutkia pitempään jatkuvalla ympäristö- ja terveysseurannalla.

Poul Harremoës, Danmarks Tekniske Universitetin ympäristötieteen ja --tekniikan professori ja raportin toimitusryhmän puheenjohtaja, toteaa : ”Sen lisäksi että terveys- ja ympäristövaikutukset vähenevät, voi varovaisuusperiaatteen soveltamisesta olla hyötyä siten, että stimuloidaan innovatiivisuutta erilaisten ja joustavien teknisten ratkaisujen kautta ja kehitetään tiedettä.

Tapaustutkimukset osoittavat miten vahingollista ja kallista varovaisuusperiaatteen väärinkäyttö tai sen laiminlyöminen voi olla”, hän jatkaa. "Liika varovaisuus voi myös olla kallista silloin kun innovatiivisia mahdollisuuksia ei käytetä ja tieteellistä tutkimusta ei tehdä.”

"Yhteiskunta voi hyötyä huomattavasti jos innovaatiot ja niistä syntyvät vaarat saadaan tasapainoon käyttämällä paremmin hyväksi erilaisista lähteistä koottua sekä tieteellisesti, poliittisesti että taloudellisesti monipuolista tietoa. Kaksitoista tapaustutkimuksista poimittua myöhään saatua oppia” voivat auttaa tämän paremman tasapainon saavuttamisessa”.

Professori Harremoës toteaa myös, että "mikään raportin opetuksista ei yksinään pysty poistamaan päätöksenteon ongelmia tilanteissa, joita leimaa epävarmuus ja suuret riskit. Ne eivät pysty poistamaan epävarmuuksia tai tietämättömyydestä johtuvia seuraamuksia. Opetukset voivat ainakin auttaa ennakoimaan kalliisti maksettavia vaikutuksia, saavuttamaan tasapaino teknisten innovaatioiden etujen ja haittojen välillä ja minimoimaan epämiellyttävistä yllätyksistä johtuvia kustannuksia.”

Tapaustutkimukset kattavat seuraavat aiheet:

• BSE eli "hullun lehmän” tauti
• synteettisten hormonien ja antimikrobisten agenttien käyttö karjan kasvun edistämiseksi
• syöpää aiheuttavien synteettisten DES-hormonien käyttö keskenmenojen ehkäisemiseksi naisilla
• pohjoisella pallonpuoliskolla tapahtuva ryöstökalastus
• lääketieteellisen säteilyn käyttö, asbesti, CFC:t, PCB:t, ja kemikaalit bentseeni, MTBE (lyijyn korvike bensiinissä) ja tributyylitina (kiinnittymisenestoaine laivoille ja aluksille)
• Pohjois-Amerikan suurten järvien kemiallinen saastuminen
• ja rikkidioksidi ilman saastuttajana.

Raportti on esimerkki sellaisesta tiedosta, jota Euroopan unionin ja EYK:n jäsenvaltiot voivat käyttää laatiessaan toimivia ja tehokkaita toimintalinjoja ympäristön suojelemiseksi ja kestävään kehitykseen panostamiseksi. Raportissa pyritään myös selventämään avaintermien määritelmiä, joista vallinnut erimielisyys on olennaisesti vaikeuttanut varovaisuusperiaatteen soveltamista käytäntöön.

Jiménez-Beltrán toteaa: "Varovaisuusperiaate ei ole tärkeä ainoastaan Euroopan unionille vaan sen mahdolliset vaikutukset kaupankäyntiin tarkoittavat, että periaatteen soveltamisella voi olla globaalisia jälkivaikutuksia. Nykyistä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä keskustelua varovaisuusperiaatteen käytöstä ja soveltamisesta leimaa osaltaan sekaannus keskustelussa käytettyjen termien merkityksestä.

"Tämän raportin tulisi syventää yhteisymmärrystä aikaisemmin tehdyistä vaarallista tekniikkaa koskevista päätöksistä. Siksi toivomme, että valtameren kummallakin puolella tehtävät päätökset ovat tulevaisuudessa yhtenäisempiä. On toivottavaa, että raportti vaikuttaa myös EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytävään hyödylliseen sisäiseen keskusteluun varovaisuusperiaatteen käytön eduista ja haitoista.”

12 "myöhään annettua opetusta” ovat:

• Tietämättömyyden sekä myös epävarmuuden ja riskien tunnustaminen ja niihin vastaaminen tekniikan arvioinnissa ja julkisessa politiikassa.
• Jatkuvan varhaisia varoituksia koskevan riittävän ympäristö- ja terveysseurannan ja -tutkimuksen tarjoaminen.
• Tieteellisen tiedon heikkojen kohtien ja tyhjien aukkojen määritteleminen ja niiden vähentäminen.
• Poikkitieteellisten oppimista hankaloittavien esteiden tunnistaminen ja niiden alentaminen.
• Kun tehdään sääntelyyn tähtäävää arviointia on varmistettava, että selvitykset olemassa olevista olosuhteista ovat riittäviä.
• Väitetyt perustelut ja edut yhdessä mahdollisten riskien kanssa on tutkittava systemaattisesti.
• Erilaiset vaihtoehtoratkaisut tulisi tutkia yhdessä arvioitavan vaihtoehdon kanssa. Tämän lisäksi tulisi edistää vankempien, monimuotoisempien ja joustavien tekniikoiden käyttöä yllätysmomenteista johtuvien kustannusten vähentämiseksi ja innovaatioiden etujen maksimoimiseksi.
• Arvioinneissa tulisi varmistaa, että "asiasta kiinnostuneiden tietämystä” ja paikallista tietovarantoa sekä asiantuntijoiden tietoa käytetään hyväksi.
• Erilaisten sosiaaliryhmien olettamukset ja arvot tulisi ottaa huomioon kokonaisuudessaan.
• Asianomistajaryhmät tulisi pitää sääntelytyön ulkopuolella vaikkakin tietoa lisääviä ja mielipiteitä kokoavia yhteyksiä tulisi kehittää.
• Institutionaaliset oppimisen ja toiminnan esteet tulisi määritellä ja alentaa.
• Toimintakyvyttömyys tulisi estää analysoimalla tilanne ja toimimalla mahdollisen vahingon estämiseksi heti kun on tarpeeksi aihetta huoleen.

Raportti ja sen eri luvut voi tulostaa EYK :n web -sivustolta http://reports.eea.europa.eu/environmental_issue_report_2001_22/en. Painettuja kopioita saa myös pyynnöstä.

Taustatietoa toimittajille

Varovaisuusperiaate on ajatusmalli, jonka avulla pyritään ennakoimaan tilanteita, joita luonnehtivat epävarmuus ja tiedon puute ja joissa sekä sääntely tai säätämättä jättäminen johtavat mahdollisesti korkeisiin kustannuksiin.

Periaate sisältyy sopimukseen Euroopan Unionista. Euroopassa periaate on saanut merkittävintä tukea komissiolta tiedonannossa ennalta varautumisen periaatteesta, Euroopan parlamentilta tätä tiedonantoa koskevassa päätöslauselmassa ja ministerineuvoston ennalta varautumisen periaatetta koskevassa Nizzan päätöslauselmassa, jotka kaikki annettiin vuonna 2000.

Late lessons from early warnings: the precautionary principle 1896-2000 on julkaistu EYK:n sarjassa Environmental issue report no. 22. Keväällä 2002 sen julkaisee myös Earthscan Publications Ltd. Lisätietoja saa osoitteesta http://www.earthscan.co.uk/home.htm.

Euroopan ympäristökeskuksesta

Euroopan ympäristökeskus pyrkii tukemaan kestävää kehitystä ja auttamaan merkittävien ja mitattavissa olevien parannusten saavuttamisessa Euroopan ympäristössä tuottamalla oikea-aikaista, kohdennettua, asianmukaista ja luotettavaa tietoa poliittisille päätöksentekijöille ja suurelle yleisölle. Euroopan unioni (EU) on perustanut ympäristökeskuksen vuonna 1990 neuvoston antamalla asetuksella 1210/90 (jota on muutettu neuvoston asetuksella 933/1999). Ympäristökeskus toimii Euroopan tieto- ja seurantaverkoston (EIONET) keskuksena. Tähän verkostoon kuuluu noin 600 ympäristöalan virastoa ja laitosta Euroopassa.

Kööpenhaminassa sijaitseva ja toimintansa 1994 aloittanut ympäristökeskus on avoin kaikille niille maille, joilla on samat tavoitteet ympäristökeskuksen kanssa ja jotka kykenevät osallistumaan sen toimintaan. 1.2002 alkaen keskukseen kuuluu 29 jäsenvaltioita. Näitä ovat 15 EU:n jäsenvaltiota sekä Islanti, Norja ja Liechtenstein, jotka ovat Euroopan talousalueen jäseniä ja 11 maata niistä kolmestatoista Keski- ja Itä-Euroopan sekä Välimeren alueen maasta, jotka hakevat EU :n jäsenyyttä -- Bulgaria, Kypros, Tšekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Romania, Slovenia ja Slovakian tasavalta. Näiden maiden jäsenyyden kautta EYK on ensimmäinen EU:n elin, johon kuuluu hakijamaita. Puolan ja Turkin, kahden jäljellä olevan hakijamaan, odotetaan allekirjoittavan jäsensopimuksensa tulevien kuukausien aikana. Sen jälkeen keskuksessa on 31 jäsentä.

[top]